Pippi, Pippi

Pippi, du var full av liv och bestämdhet när du gick ut genom dörren. Du stod och trampade och försökte få ögonkontakt, först i hallen, sedan på tröskeln till sovrummet. Jag kommenderade dig tillbaka till din plats eftersom det var natt. Du fortsatte med ditt envisa trampande och nu stod du vid sängen och gnydde också lite. Själv låtsades jag blunda men du började hoppa upp mot sängen. Eftersom vi haft någon olycka här inne när du behövt ut sent på kvällen, gav jag efter och släppte ut dig. Du brukade hoppa upp mot verandadörren när du var färdig med dina behov och skulle in tillbaka.

Paniken var stor när jag på morgonen genast insåg att du inte kommit tillbaka. Sökandet involverade många både i södra Finland och här runt vårt hus. När du smet brukade du komma tillbaka till altanen och sitta där och vänta tills någon kom hem och släppte in dig. Tisdagen gick och ingenting hördes eller syntes.

Smilla kom hit för att följa dina spår och trots att jag gått förbi där du låg, såg jag dig inte innan vi med Smilla kom till stranden där dina tarmar med magsäck var utdragen längs med stranden. Så från att varit som  en ”människa”  med förståelse för allt när du gick ut genom dörren till att komma in tillbaka genom dörren som aska i en urna är nog oerhört svårt att greppa.

Du var min trogna familjemedlem som jag kunde prata med och de flesta gångerna behövdes inte ord, du visste vad vi skulle göra beroende på mina gester eller vad jag höll i.

Detta omfattar att vara PT för mig, både när jag cyklade på trainern som när vi var på promenader på isen eller i skogen. Trots dina korta ben har det aldrig varit något problem för dig att delta i Rynkeby promenader runt Goljatleden på 20 km.

En av dina favorittider var på kommande, du satt tålmodigt på verandan och såg längtansfullt ut på den ruttnande isen och bara väntade på islossningen så att du skulle få gå ut och simma. Efter kvällspromenaden behövde jag bara säga ”Ska Pippi simma” så hade jag stora svårigheter att hållas med i din fart, i andra änden av kopplet, när du rusade ner till stranden och ut i havet.

Nu har dina tränare varit och ringt på dörren och frågat efter dig – hjortarna, haren och räven, men inget ljud hörs inifrån längre av dig när de kommer och ringer på. Det är bara en bedövande tystnad och tomhet.

Innan de ringde på dörren tidigare, visste du om att de var ute och väntade på dig, eftersom deras doft och uppmaning till träning kom in genom ventilationssystemet.

Nu finns det ingen här som kommer in från verandan när man säger ”du får godis när du kommer in”. Då skyndade du dig in, satte dig och tittade mig djupt in i ögonen med signalen ”nå var är det där godiset?” Saknar så när du ger dubbeltass för att sedan få godis. Du lärde dig första dagen du kom hit att du får godis om du sätter dig ner. Den där djupa, bruna blicken rakt in i mina ögon medan du väntar är såå saknad.

Här i skärgården trivdes du och det var din plats. Att komma in till centrum och gå på promenader där, var främmande för dig – inte människorna, utan allt annat som fanns där. När du var med till jobbet som kontorsassistent, tog du det hela med ro.

Du visste att jag ville fotografera norrskenet så genast jag tog i telefon på kvällen när det var mörkt, visste du att vi skulle ut och fotografera dem innan jag sagt eller gjort något annat än tagit i telefonen och stigit upp ur sängen.

Tog jag däremot systemkameran var du alltid redo ifall det var dina tränare jag skulle fotografera.

Att åka bil var ingen favorit så genast jag sa att vi ska åka i bilen gjorde du dig tung som bly och svårt att få ett bra grepp om. Ifall det varit möjligt skulle du ha krupit bakom ryggkuddarna på soffan.

Oj vad jag saknar att höra när du på natten byter sovplats från soffan till din VW Notchback stol. Ser framför mig när du ligger på den och övervakar området, ibland satt du med ryggen rak och försökte se något kring ”lillstugan”. Önskar att jag hade fotografier av dessa positioner. Tyvärr har jag  ju inte det eftersom jag inte i min vildaste fantasi, kunde tänka mig att du som fullt frisk och alert fyra åring, skulle komma in tillbaka genom dörren i en urna. Dessutom att det som kom tillbaka endast var ca 1/5 del av dig kvar.

Synen som mötte mig kommer att vara etsad på min näthinna resten av mitt liv. Det var en hemsk syn och jag hoppas det gått fort så att du inte behövt lida när vargen eller varghybriden har ätit upp 4/5 av dig. Till och med ditt halsband åt förövaren upp.

Det kommer aldrig att finnas någon som ersätter dig, du visste nu att jaktsäsongen var över och det var koppelpromenader som gällde.

Vårt samhälle är förvrängt när vargarna är heliga och mer värda än både människor och djur, trots att de tar både boskapsdjur och husdjur. När ska politikerna vakna? Vet att det från vårt område finns de som lobbar för att minska den otroliga snabba förökningen av dessa rovdjur. Men det som tydligen krävs är att de börjar ta barn också.

I morse var åter två av dina tränare på gården och väntade på att höra ditt skall från din plats här inne.

 

Pippi, olit täynnä elämää ja päättäväisyyttä, kun menit ovesta ulos. Poljit paikoillasi ja yritit saada katsekontaktia, ensin eteisessä, sitten makuuhuoneen kynnyksellä. Käskin sinut takaisin paikallesi, koska oli yö. Jatkoit itsepäistä polkemistasi ja nyt seisoit sängyn vieressä ja vinkuitkin vähän. Teeskentelin nukkuvani, mutta aloit hyppiä sänkyä vasten. Koska meillä oli sattunut vahinko täällä sisällä, kun sinun oli pitänyt päästä ulos myöhään illalla, annoin periksi ja päästin sinut ulos. Sinulla oli tapana hyppiä kuistin ovea vasten, kun olit hoitanut tarpeesi ja halusit takaisin sisälle.

Paniikki oli suuri, kun aamulla tajusin heti, ettet ollut palannut. Etsintöihin osallistui monia sekä Etelä-Suomessa että täällä kotimme ympäristössä. Kun karkasit, sinulla oli tapana palata terassille ja istua siellä odottamassa, kunnes joku tuli kotiin ja päästi sinut sisään. Tiistai kului, eikä mitään kuulunut tai näkynyt.

Smilla tuli tänne seuraamaan jälkiäsi, ja vaikka olin kävellyt paikan ohi, jossa makasit, en nähnyt sinua ennen kuin tulimme Smillan kanssa rannalle. Siellä suolisto ja vatsalaukku oli vedetty ulos pitkin rantaa. On äärimmäisen vaikeaa käsittää sitä, miten saatoit lähteä ovesta ulos kuin ”ihminen”, joka ymmärsi kaiken, ja tulla takaisin ovesta tuhkana uurnassa.

Olit uskollinen perheenjäseneni, jolle saattoi puhua. Useimmiten sanoja ei edes tarvittu; tiesit mitä tekisimme eleistäni tai siitä, mitä minulla oli kädessäni. Olit minulle kuin PT (henkilökohtainen valmentaja), sekä pyöräillessäni trainerilla että kävelyillämme jäällä tai metsässä. Lyhyistä jaloistasi huolimatta sinulle ei ollut mikään ongelma osallistua Rynkeby-kävelyille Goljatledenillä, joka on 20 kilometriä pitkä.

Yksi suosikkiajoistasi oli tulossa. Istuit kärsivällisesti kuistilla ja katsoit kaipauksella mätänevää jäätä, odottaen vain jäiden lähtöä, jotta pääsisit uimaan. Iltakävelyn jälkeen minun tarvitsi vain sanoa: ”Ska Pippi simma” (uiko Pippi), niin minun oli vaikea pysyä vauhdissasi hihnan toisessa päässä, kun ryntäsit rannalle ja mereen.

Nyt valmentajasi ovat käyneet soittamassa ovikelloa ja kysyneet sinua – peurat, jänis ja kettu – mutta sisältä ei kuulu enää ääntäsi, kun ne tulevat käymään. On vain korviahuumaava hiljaisuus ja tyhjyys. Ennen kuin ne soittivat kelloa, tiesit aina niiden odottavan ulkona, sillä niiden tuoksu ja kutsu treeneihin tuli sisään ilmanvaihtojärjestelmän kautta.

Nyt täällä ei ole ketään, joka tulisi sisään kuistilta, kun sanotaan: ”saat herkun, kun tulet sisään”. Silloin kiirehdit sisään, istuit ja katsoit minua syvälle silmiin viestittäen: ”no, missä se herkku on?” Kaipaan niin paljon sitä, kun annoit molemmat tassut saadaksesi herkun. Opit heti ensimmäisenä päivänä tultuasi, että saat herkun, jos istut alas. Tuota syvää, ruskeaa katsetta suoraan silmiini odottaessasi on niin kova ikävä.

Viihdyit täällä saaristossa, se oli sinun paikkasi. Keskustaan meneminen ja siellä käveleminen oli sinulle vierasta – eivät ihmiset, vaan kaikki muu siellä. Kun olit mukana töissä toimistoassistenttina, otit sen aivan rauhallisesti. Tiesit, että halusin valokuvata revontulia, joten heti kun otin puhelimen käteeni pimeällä, tiesit meidän lähtevän ulos kuvaamaan ennen kuin olin sanonut tai tehnyt mitään muuta kuin ottanut puhelimen ja noussut sängystä. Jos taas otin järjestelmäkameran, olit aina valmis siltä varalta, että menisin kuvaamaan valmentajiasi.

Autolla ajaminen ei ollut suosikkiasi. Heti kun sanoin, että lähdemme autolla, teit itsesi raskaaksi kuin lyijy ja sinusta oli vaikea saada otetta. Jos se olisi ollut mahdollista, olisit ryöminyt sohvan selkätyynyjen taakse.

Voi, miten kaipaan kuulla, kun vaihdat yöllä nukkumapaikkaa sohvalta VW Notchback -tuolillesi. Näen silmissäni, kuinka makaat siinä ja vartioit aluetta; joskus istuit selkä suorana ja yritit nähdä jotain pikkumökin suunnalla. Toivon, että minulla olisi valokuvia noista asennoista. Valitettavasti minulla ei ole, koska en villimmässä mielikuvitussanikaan voinut uskoa, että sinä, täysin terve ja virkeä nelivuotias, palaisit kotiin uurnassa. Ja lisäksi se, mitä palasi, oli vain noin viidesosa sinusta.

Näky, joka minua odotti, on syöpynyt verkkokalvolleni loppuelämäkseni. Se oli hirveä näky, ja toivon, että kaikki kävi nopeasti, ettet joutunut kärsimään, kun susi tai koirasusi söi 4/5 sinusta. Jopa kaulapantasi hyökkääjä söi.

Kukaan ei koskaan korvaa sinua. Tiesit, että metsästyskausi oli ohi ja nyt oli hihnakävelyiden aika. Yhteiskuntamme on vääristynyt, kun sudet ovat pyhiä ja arvokkaampia kuin ihmiset ja eläimet, vaikka ne vievät sekä karjaa että lemmikkejä. Milloin poliitikot heräävät? Tiedän, että meidän alueeltamme on ihmisiä, jotka lobbaavat näiden petoeläinten uskomattoman nopean lisääntymisen vähentämiseksi. Mutta ilmeisesti vaaditaan se, että ne alkavat viedä lapsiakin.

Tänä aamuna kaksi valmentajaasi oli taas pihalla odottamassa, että kuulisivat haukkusi täältä sisältä.

Vill du ha hjälp med att korta ner texten eller anpassa den för något särskilt ändamål, som till exempel ett minnesinlägg?

 

Sorg – Suru

Här är sorgen stor. Min ”lillasyster” Pippi som var en äkta skärgårdsbo har fallit offer för en varg. Pippi var precis som Pippi Långstrump, stor och stark och försvarade sitt revir mot alla som kom som inkräktare. Enligt sig själv var hon stor och stark, trots att hon var liten i storleken. Med sin personlighet visade hon kärlek för de sina, välkomnade ofarliga ”inkräktare” på reviret, medan hon envist höll fast vid att inga farliga inkräktare skulle komma nära hennes borg ”Pippisborg”. Detta kom att stå henne dyrt när hon försvarade sitt revir runt borgen, hittades mera än halvt uppäten av vargen, 60 meter från sin borg. Pippi visade starkt att hon inte ville köra bil, men hennes favorit plats i borgen var ett bilsäte från en VW Notchback från 1964. Där låg du och övervakade omgivningen, din plats är nu tom och trots att du inte gjorde mycket väsen av dig inomhus är borgen nu tom och tyst. Det känns att ditt vakande öga saknas. Ditt tysta trampande vid sängen återkommer ej, inte heller dina hopp mot dörren när du skulle in. Ingen sitter på verandan och spanar ut över havet. Ingen som vet när det är dags att ”gå och cykla” när matte tar cykelflaskan i vanliga kläder och fyller den med vatten, eller tar datorn + laddaren. Ingen som vet precis när det är dags att fotografera norrsken och ingen som gör mattes kontorsarbeten. Ingen som kommer och sätter sig bredvid matte när du hörde att matte tog i osten i kylskåpet. Du brydde dig inte om annat, men osten var favorit. Din djupa blick som inte gav vika är saknad, likaså dina ivriga ”Dubbel tassar” för att få godis. Du skulle ha haft många år kvar här som skäribo, att råka ut för ett dylikt öde på en av dina upptrampade stigar är hemskt. Vargar ska inte stryka runt bebodda hus som har utebelysning på under hela natten, du gick inte ut till vägen utan du höll dig inom ditt område. Man kan fundera vad som händer om denna orädda varg möter ett ensamt litet barn på stranden. Ska de skyddas? Nej, de ska inte skyddas! Det finns alltför många av dessa orädda individer som gör intrång i människans trygga område och gårdsplan. Så ska det inte vara!

Suru on täällä suuri. ‘Pikkusiskoni’ Pippi, joka oli aito saaristolainen, on joutunut suden uhriksi. Pippi oli aivan kuin Peppi Pitkätossu – suuri ja vahva, ja hän puolusti reviiriään kaikkia tunkeilijoita vastaan. Omasta mielestään hän oli suuri ja vahva, vaikka olikin kooltaan pieni. Persoonallaan hän osoitti rakkautta omilleen ja toivotti vaarattomat ‘vieraat’ tervetulleiksi reviirilleen, mutta pysyi tiukasti kiinni siinä, ettei kukaan vaarallinen saisi tulla lähelle hänen linnaansa, ‘Pippilinnaa’.
Tämä koitui lopulta hänen kohtalokseen, kun hän puolusti reviiriään linnansa ympärillä. Hänet löydettiin suden jäljiltä yli puoliksi syötynä, vain 60 metrin päässä kotoaan. Pippi osoitti selvästi, ettei hän halunnut matkustaa autolla, mutta hänen lempipaikkansa linnassa oli vuoden 1964 VW Notchbackin autonistuin. Siinä sinä makasit ja tarkkailit ympäristöäsi. Paikkasi on nyt tyhjä, ja vaikka et pitänyt suurta melua sisällä, linna on nyt tyhjä ja hiljainen. Tuntuu, että valvova silmäsi puuttuu. Hiljainen tassuttelusi sängyn vierellä on poissa, samoin hyppysi ovea vasten, kun halusit sisään. Kukaan ei istu kuistilla tarkkailemassa ympäristöä. Kukaan ei tiedä, milloin on aika ‘lähteä pyöräilemään’, kun emäntä ottaa pyöräilypullon tavallisissa vaatteissa ja täyttää sen vedellä, tai ottaa tietokoneen ja laturin mukaan. Kukaan ei tiedä tarkalleen, milloin on aika valokuvata revontulia, eikä kukaan ole mukana emännän toimistotöissä. Kukaan ei tule istumaan viereen, kun jääkaapista kuuluu juuston rapina. Muusta et välittänyt, mutta juusto oli suosikkisi.
Syvää katsettasi, joka ei väistynyt, on ikävää, samoin innokkaita ‘tuplatassujasi’ herkun toivossa. Sinulla olisi pitänyt olla vielä monta vuotta jäljellä saaristolaisena. On hirvittävää kohdata tällainen kohtalo yhdellä omista tutuista poluistasi. Susien ei pitäisi liikkua asuttujen talojen ympärillä, joissa ulkovalot palavat läpi yön. Sinä et mennyt tielle, vaan pysyit omalla alueellasi. Voi vain ajatella, mitä tapahtuu, jos tämä peloton susi kohtaa yksinäisen pienen lapsen rannalla. Pitääkö niitä suojella? Ei, niitä ei pidä suojella! Näitä on aivan liikaa jo.

Tack för allt Pippi! ❤️❤️❤️❤️ Kiitos kaikesta Pippi! ❤️❤️❤️❤️

#bretagnenbassetti #bassetfauvedebretagne #bassetförjakt #bassettijahtiin

Modern dating – Nykyaikainen deittailu

Inte kan ju jag vara sämre än andra ungdomar som använder sig av olika appar för att hitta kärleken. Så nu när jag känner att tiden är inne har jag bett matte och moffa om lite support hur jag ska gå till väga för att hitta den rätta. Vi har ”swipeat” mellan olika tänkbara kandidater och jag har fastnat vid Esko som bor i Eura. Vi har nu träff stämd till inkommande lördag men det är ju lite pinsamt att jag måste be matte komma och skjutsa mig eftersom jag inte har rest ensam med någon buss tidigare. Lite nervös är jag allt. Får se då hur det går.

Enhän minä voi olla huonompi kuin muut nuorukaiset jotka käyttävät eri sovelluksia löytääkseen rakkautta. Joten nyt kun tuntuu siltä että olisi korkea aika löytää jonkun, olen pyytänyt apua emännältä ja ukilta miten menettelisin löytääkseen se oikea. Olemme selailleet eri mahdollisten kandidaattien välillä ja olen päätynyt lähetä Euraan tapaamaan Eskoa. Olemme sopineet tapaamisen lauantaiksi mutta onhan se vähän noloa että joudun pyytämään kyytiä emännältä ja ukilta koska en ole koskaan matkustanut linja-autolla. Epäilemättä minua jännittää pikkasen. Saa nähdä miten sitten käy…

Livet som skäribo – Elämä saaristolaisena

Efter ett långt uppehåll med inblick i vad som händer i mitt så kommer här nu en snabb uppdatering. Som skäribo har jag nämligen inte tid att sitta och skriva alltför mycket eftersom jag har händerna fulla med att träna mina färdigheter i spårningen och drev. I skogen hittar jag alla möjliga intressanta fynd som jag tar med mig hem. Här på gården springer hjortar, rådjur, harar m.fl. djur som gör att jag i princip kan starta träningen inomhus – doften av dem kommer in genom ventilationssystemet. Det enda problemet är att jag måste be matte släppa ut mig och det går hon inte alltid när jag tycker att det är dags att ge sig ut på jakt. Igår morse fick jag en fin träningsrunda på ett par timmar, sedan på kvällen blev det ett pass till på lite över en timme. Imorse var det återigen dags, men matte var trög att stiga upp så mina byten fick ett onödigt stort försprång. Men det var dock inget problem när jag väl slapp ut. Nu har snön smält och det är nu tur för annars är det som jag skulle ha gjort på mig och har byxorna fulla av onödig massa när snön fastnar på benen. Nu hör jag att moffa och matte har börjat prata om pojkvänner åt mig. Det håller på och drar ihop sig till löptiden. Moffa skulle vilja att jag skulle ha resultat från spårprov innan jag träffar pojkvännen, men som riktig skäribo vill jag inte köra bil så jag gör allt i min makt att slippa det. Själv tycker jag att domarna kan komma hit och bedöma mig när jag ändå tränar varje dag.

Pitkän päivitystauon jälkeen on nyt paikallaan antaa teidän kurkistamaan elämääni jonka elään täysin saaristolaisena. Minunlla ei ole aikaa kirjoitella kovin paljon koska on täysi työ harjoitella koska pihalla kulkee kauriita, peuroja, jäniksiä ym eläimiä mitä jäljestän monta kertaa päivässä. Metsästä löydän kaikenlaisia aarteita mitä tuon kotiin. Treeni starttaa sisältä koska haju eläimistä tulee ilmastoinnista sisään, joten pääsen suoraan jäljestämään kunhan pääsen ulos.  Mamma ei aina ole niin halukas nousta sängystä juuri silloin kun itse haluaisin päästä ulos. Eilen aamuna sain hyvän, yli kahden tunnin treenin ja illalla toinen treeni joka kesti n puoli toista tuntia. Tänä aamuna eläin sain turhan pitkän etumatkan kun mamma ei jaksanut nousta kun olisin päässyt heti jäljitettävän perään. Se ei kuitenkaan haitannut kovinkaan paljon koska pääsin kuitenkin hyvin jäljille. On hyvä että lumi on sulannut, muuten olisi kuin olisin tehnyt asiat housuihin ja kävely tulee vaikeaksi koska lumi tarttuu niin hirveästi jalkoihin. Nyt kuulen että ukki ja mamma ovat alkaneet puhumaan poikaystävistä koska juoksu alkaa pian. Ukki haluaisi kuitenkin että minulla olisi virallinen ajokokeen tulos ennen poikaystävän tapaamista. Kunnon saaristolaisena vältän kuitenkin auto ajelua joten minusta tuomarit voisivat tulla tänne luokseni arvostelemaan ajotaitoani kun kuitenkin treenaan joka päivä.

#bretagnebassetmestästykseen #bretagnebassetförjakt #tuiskupolunkennel #Basset Fauve de Bretagne för jakt

Jag har blivit storasyster och Smilla har blivit farmor – Minusta on tullut isosisko ja Smillasta on tullut isoäiti

Igår blev jag storasyster och jag fick hela 6 systrar och två bröder. Samtidigt blev Smilla farmor efter Tuiskupolun Basse är pappa till mina syskon. Matte sa imorse att jag nu måste börja uppföra mig när jag blivit storasyster, men mina öron är lite smutsiga så jag hörde inte allt. I torsdags var jag med moffa på skönhetsträning eftersom matte har anmält mig till en skönhetstävling första helgen i juli. Jag vet nu inte vad jag ska säga om det, tycker ju mest om att springa efter harar, hjortar och rådjur! Jag är en skärgårdsbo. Dessutom älskar jag att simma. Jag simmar i alla diken jag hittar och även i havet! Det är så skönt!

Eilen minusta tuli isosisko ja samalla Smillasta tuli isoäiti koska Tuiskupolun Basse on isä sisaruksilleni. Sain jopa 6 siskoa ja kaksi veljestä. Mamma sanoo että minun täytyy alkaa käyttäytymään kun minusta on tullut isosisko, mutta korvani ovat vähän likaiset joten en oikein kuullut sitä. Torstaina kävin ukin kanssa kauneusharjoitteluissa koska mamma on ilmoittanut minut kauneuskilpailuun heinäkuun alussa. En tiedä mitä sanoisin siitä, olen saaristolainen joka nauttii kun saan juosta jäniksien, kauriin ja perurojen perässä. Rakastan myös uimista, uin joka ojassa sekä meressä. Se on niin ihanaa!

R.I.P mamma My

My – Nuusku – Meccala Niisuneiti, kärt barn har många namn. Ditt rätta element har varit skogen, du har inte gett dig innan arbetsdagen varit slutförd, dina öron har varit stängda för alla kommandon om att åka hem. Du har vaktat dörren så att ingen ska smyga iväg till skogen utan dig. Det har räckt med att skruva korken på termosflaskan eller att ladda pejlarens batterier på kvällen så har du vetat att det är jaktdag. Otaliga är de kilometrar du sprungit i tät, svårframkomlig snårskog. Inget onödigt ”prat” har kommit från dig, utan endast när du helt säkert haft upp haren, har du gett ljud ifrån dig. Att jaga möss har sommartid varit en kär sysselsättning som du fördrivit tiden med. Dagarna i ända har du suttit och vaktat på mössen. Trots skräcken för vatten, började du på äldre dar tycka om att simma. Det har varit spännande att tillbringa tävlingsdagar med dig både i skogen och på utställningar. Du blev både Drev- och utställningschampion. Ett rikt, långt och friskt liv fick du leva. Ännu den 22.9.2023 sprang du 9.9 km i skogen. Nu har du ändå fått komma till bättre jaktmarker efter 15 år och 5 månader här bland oss. Dottern Smilla och Pippi ungen lämnar att sörja mamma respektive gammelmoster.
R.I.P. Meccala Niisuneiti 10.9.2007-10.2.2023

My -My – Nuusku – Meccala Niisuneiti, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Metsä on ollut oikea elementtisi, et ole antanut periksi ennenkuin työpäivä on ollut ohi, korvasi ovat olleet suljettuna kun kotiin lähtö komento on kuulunut. Olet vahtinut ovea ettei kukaan vain hiipisi ulos ilman sinu. Ei ole tarvittu enemmän kuin termospullon korkin vääntämistä tai tutkaparistojen lataamista niin olet tiennyt että on metsäpäivä. Juosseet kilometrit tiheässä metsässä ovat lukemattomia . Ylimääräistä ”puhetta” ei ole tullut suustasi, vasta kun olet ollut varma että jänis on ollut liikkeellä olet antanut ääntä. Kesäisin hiiren jahti on ollut rakas harrastus . Olet istunut päivät pitkät vahtimassa hiiriä. Vaikka nuorena vesipelko oli valtava, olet vanhuksena alkanut uimaan. On ollut jännittävää olla kanssasi kilpailuissa ja näyttelyissä. Sinusta tuli sekä Käyttö- että Muotovalio. Olet saanut elää pitkän ja terveen elemän. Vielä 22.9 olit metsässä juoksemassa 9.9 km. Nyt olet kuitenkin päässyt parempiin jahtimaille 15 v ja 5 kuukauden jälkeen.
R.I.P. Meccala Niisuneiti 10.9.2007-10.2.2023 Smilla jää kaipaamaan äitinsä ja vaikka pikkukakara, Pippi, on kiusannut hän jää kaipaamaan isotätinsä.

Snart dags för premiär – Kohta jahtikauden avajaiset ovat ovella

I januari kom det ju en liten snorunge som heter Pippi in hos oss och samtidigt kom det även en gul tvåhjuling in hos matte så hon har inte ens hunnit ge oss telefon så att vi kunnat uppdatera vår sida. Mamma My och jag, Smilla, tycker nu att det är dags för Pippi att börja skriva här. Hon har så bra tränings förhållanden där hon bor med matte. Pippi har dock berättat att hon tröttnat på den gula tvåhjulingen eftersom matte är borta så mycket när den kommer fram, så hon gör allt för att komma åt de kläder som hör till tvåhjulingen. Hararna står och väntar på gården, likaså rådjuren och hjortarna. Så länge Pippi fick vara lös fram till fem månaders ålder, hann hon börja driva och har ett väldigt skarpt drevskall. Nu är matte så tokig att hon springer hängades efter Pippi i koppel när hon bestämmer sig för att orientera sig efter något djur under promenaderna. Som tur är, är det mindre än en månad tills vi alla får orientera fritt i skogen. Men då ska vi väl ha snorungen hängandes kring halsen.

Träningskompis – Harjoittelu kaveri
Koncentrerad på hjorten som var utanför fönstret – Keskittynyt kaurikseen joka oli ikkunan takana.

Tammikuussahan taloon tuli pikku kakara nimeltään Pippi ja samohin aikoihin mamman luokse tuli keltainen kaksipyöräinen otus joten mamma ei ole ehtinytkään antaa meille kännykän jotta olisimme voineet päivittää sivuamme. Pippi on kertonut että on kyllästynyt siihen keltaiseen kaksipyöräiseen otukseen koska se tarkoittaa että mamma on paljon poissa, joten hän tekee kaikkensa hävittämään vaatteet jotka kuuluvat siihen. Nyt Nuusku mamma ja minä, Smilla, ovat sitä mieltä että Pippi saa jatkaa kirjoittamisen. Hänelle on niin mahtavat harjoittelu olosuhteet missä asuu mamman kanssa. Siinä jänikset, kauriit ja peurat istuvat ja odottavat pihalla. Niin kauan kun Pippi sai olla irtona viiteen kuukauden ikäiseksi hän ehti alkaa ajattamaan sekä jäniksiä, kauriita ja peuroja. Hänellä on oikein terävä ajohaukku. Nyt mamma on niin hullu että juoksee sen kanssa hihnan perässä kun Pippi alkaa suunnistamaan risujen halki eläinten perässä. Onneksi on vähemmän kuin kuukausi ennenkuin me kaikki päästään suunnistamaan irti eläinten perään metsässä. Mutta silloin kai pikku kakara roikkuu meidän kauloissa ja meidän pitää opettaa oikeat suunnistus tavat hänelle.

Adoption – Adoptio

Mamma har hållit det hemligt att hon adopterat en till vår skara. Pippi kom hem till mamma för en vecka sedan och mamma My är gammelmoster till Pippi, medan jag, Smilla, till min förskräckelse upptäckte att min senaste pojkvän haft ytterligare flickvänner som han fått barn med. Detta eftersom han är farfar till Pippi. Varken jag eller mamma My har ännu fått träffa Pippi eftersom hon behöver en vaccination före vi kan träffas. Mina barn har fortsatt att vara framgångsrika i skogen och vi får med jämna mellanrum uppdateringar om deras bedriften med deras ”orientering” som resulterat i byte. En positiv nyhet är också att Alva har börjat se sig om efter en pojkvän och förhoppningsvis så hittar hon en lämplig. För mig och mamma My blev det inget FM eftersom vi fick rapporter om att harbeståndet i Jämsä var väldigt begränsat och vi so aldrig jagat hjortar eller rådjur så skulle ha haft det svårt där.

Mamma on pitänyt salassa että oli adoptoimassa uuden jäsenen meidän perheeseen. Pippi tuli mamman luokse viikko sitten ja Nuusku äiti on vanhatäti hänelle ja itse, Smilla, huomasin kauhistukseksi että viimeinen poikaystäväni on ollut muita tyttöystäviä jonka kanssa on saanut lapsia koska hän on vaari Pippille. Emme Nuusku äidin kanssa olemme saaneet tavata uutta perheenjäsentä vielä koska hänellä ei ole kaikkia rokotuksia. Lapseni ovat edelleen olleet menestykkäitä metsässä ja aina välillä saamme raportteja heidän ”suunnistus” tuloksista jotka ovat päätyneet kaatoon. Toinen hyvä uutinen on myös se että Alva on alkanut etsimään sopivaa poikaystävää itselleen ja toivottavasti onnistuukin tässä. Minulle ja Nuusku äidille ei tullut Sm-kisattu tämän kauden aikana koska tuli raportteja että jäniskanto Jämsässä on heikko ja koska emme koskaan ole etsineet sorkkaeläimiä, olisi ollut vaikeaa meille.

Meccala Ylva-Pippi
Meccala Ylva-Pippi
Meccala Ylva-Pippi
Meccala Ylva-Pippi
Tuiskupolun Basse foto Tobias Grankull (Tuiskupolun Bassella on oma Facebook sivu missä voi seurata hänen tekojaan – Tuiskupolun Basse hat en egen hemsida där man kan följa hans förehavanden.0

Tuiskupolun Bella foto Jakob Lund
Tuiskupolun Hilta kuva: Jyri Virta
Tuiskupolun Sulo & Einos byte/kaato Foto: Kari-Matti Tähtinen
Tuiskupolun Basse’s första rådjur / foto Tobias Grankull
Tuiskupolun Elvis foto Patric Forsström

Stolt mamma – Ylpeä äiti

Träningssäsongen har kommit igång bra, både för mig och mamma My. My ”is still going strong”, trots att hon uppfyllde en ålder på 14 år, vilket mamma och moffa säger att det motsvarar 98 år på det sätt som de räknar år. Konstigt sätt att räkna! Själv avslutar jag nog snällt träningspasset när moffa blåser i hornet, men mamma My gör som hon alltid gjort, tränar tills hon tycker att hon är färdig. Det här betyder aty det kan bli flera tråkiga timmar för mig i bilen medan moffa ”jagar” mamma. Målet för vår träning är naturligtvis FM för bassetar som går av stapeln 4.12. Vi hoppas naturligtvis att det enbart ska vara tillåtet att följa hare då. Orsaken till att jag är stolt, är att mina barn har varit aktiva under hösten, både på skönhetstävlingar, FM i blodspår för bassetar samt att även de har tränat aktivt och varit framgångsrika under träningarna. Min dotter Tuislupolun Alva blev finsk mästare i blodspår i öppen klass för bassetar. Hennes syster Bella har varit på skönhetstävlingar och fått fina bedömningar. Enda som domarna klagat på är att hon är för mager, men så går det när hon är så aktiv jägare. Så efter skönhetstävlingen i Närpes for hon hem för att börja äta fläsk! Fraktarna Sulo och Eino har likaså varit väldigt aktiva och framgångsrika i skogen. Mamma My och jag hade släktträff med fraktarna när vi kom från skogen senast så vi fick berätta om hurudana harar vi sprungit efter. Basse har varit ut på flera olika äventyr, även han växer upp och håller på att bli en seg jägare. Basse har även en egen Facebooksida och kan följas under Tuislupolun Basse, det är inte alla av mina barn som är så tekniskt skickliga!

Tuislupolun Alva FM-mästare i öppen klass i spårning – Tuislupolun Alva SM-mestari jäljestyksen avoimessa luokassa. Foto/Kuva: Katja Silakka

Tuislupolun Basse på äventyr – Tuislupolun Basse seikkailulla. Foto/Kuva: Tobias Grankull
Årets första byt för mig och mamma My. Vuoden ensimmäinen kaatp minulle ja Nuusku mammalle. Mekkala Niiskuneiti, Tuislupolun Smilla. Foto/Kuva: Sulo Tuislu
Släktträff och erfarenhetsutbyte – Sukutapaaminen ja kokemuksien vaihto. Tuislupolun Vikkelä Eino, Tusikupolun Vikkelä Sulo, Mekkala Niiskuneiti, Tuislupolun Smilla. Foto/Kuva: Kari-Pekka Tähtinen
Säsongspremiär för Tuislupolun Bella – Tuiskupolun Bellanlauden avajaisajot. Foto/Kuva: Jakob Lund
Random träningsrunda för mig och mamma My, inte något märkvärdigt resultat – Esimerkki minun ja Nuusku mamman harjoittelu kerroista, ei kovin häävi
Höstens första byte för Tuislupolun Basse – Syksyn ensimmäinen kaato Tuislupolun Basselle. Foto/Kuva Tobias Grankull
Tuiskupolun Bella. Foto/Kuva Jan Portin
Tuiskupolun Bella. Foto/Kuva: Jan Portin

Olemme päässeet hyvin käyntiin harjoittelikauden kanssa Nuusku äidin kanssa. Nuusku on ”still going strong”, vaikka saavutti 14 vuoden ikä, joka mamma ja Ukko sanovay vastaavan 98 vuotta sillä tavalla millä he laskevat iän. Ihmeellinen tapa laskea! Itse lopetan kyllä heti harjoittelun kun ukko puhaltaa pilliä, mutta Nuusku mamma tekee niinkuin aina on tehnyt, harjoittelee kunnes itse on sitä mieltä että on valmiina. Tämä tarkoittaa että minulle saattaa tulla monta tylsää tuntia autossa kun ukko ”metsästää” Nuusku äitiä. Harjoittelun tavoitteena on luonnollisesti Bassettien SM kisat jotka käydään 4.12. Toivomme luonnollisesti että olisi vain sallittua ajaa jänistä silloin. Ylpeyden syy on että lapseni ovat olleet ahkeria syksyn aikana, sekä kauneus kilpailuissa, bassettien SM-kisoissa jäljestyksessä sekä siitä että ovat ahkerasti harjoitelleet ja ovat siinä menestyneet. Tyttäreni Tuiskupolun Alvasta tuli bassettien Suomen mestari veri jäljestyksen avoimessa luokass Hänen siskonsa Bella on käynyt kauneus kilpailuissa ja saanut hienoja arvosteluja. Ainut asia mitä on moitittu on että hänellä on vähän liian vähän massaa, mutta niin tahtoo käydä kun käy yhtä ahkerasti metsässä kuin Bella. Joten Närpiön kilpailun jälkeen hän lähti kotiin syömään läskiä! Rahtarit Sulo ja Eino ovat kuten aina ahkerasti käyneet metsässä harjoittelemassa. Meillä oli Nuusku äidin kanssa sukutapaaminen rahtarien kanssa viimeksi tullessa harjoituksista joten saimme kertoa minkälaisia jäniksiä olimme juosset perään ja sekä vaihtaa kokemuksia. Basse on käynyt seikkailemassa monessa eri paikoissa, hänestäkin on kehittymässä taitava ja sitkeä metsästäjä. Bassella on myös oma Facebook sivu ja häntä voi seurata nimellä Tuiskupolun Basse, kaikki minun lapsistani eivät ole yhtä teknillisiä!

I väntan på jaktsäsongen – Jahtikautta odotellessa

Våren och sommaren har hittills gått snabbt. Vi bor på sommarstugan och det är så konstigt när matte kommer ut ur ett nytt hus som inte stod där förra sommaren. Mamma My har varit lite missbytt eftersom hennes favoritställe där hon satt och vaktade på möss dagarna i ända har försvunnit. Men vi ser rikligt med harar, hjortar och älgar varje morgon när vi är på promenad. Dessutom har vi en liten hare som kommer in på gården och springer runt oss, men si den kommer nog inte så nära oss att vi skulle kunna ta fast den. Min dotter Alva har under sommaren varit på skönhetstävling och blivit belönad med ett certifikat och bäst i gruppen. Bella ska på sin första utställning i augusti så hon har tränat på att gå i ring. Sulo och Eino som även fungerar som företagare har under sommaren fungerat som Skattegranskare Sulonen och Kanslichef Einonen. Basse däremot har njutit av att vara med i kanoten för att spana efter sjöfåglar. Ni har väl alla kommit ihåg att träna för nu är det ju bara en månad kvar tills vi får börja springa i skogen!

  • Skattegranskare / Verotarkastaja Sulonen, Kanslichef / Kansliapäällikkö Einonen (foto/kuva: Satu Tähtinen)
  • Basse på utkik efter sjöfåglar / Basse etsimässä vesilintuja

Kevät ja kesä on tähän asti menneet oikein nopeasti. Asumme kesämökillä ja on vähän outoa kun mamma joka päivä tulee ulos uudesta talosta joka ei ollut siinä viime kesänä. Nuusku äiti on vähän pettynyt kun hänen lempipaikkaansa on hävinnyt missä hän istui päivät pitkin vahtimassa hiiriä. Näemme kuitenkin paljon riistaa aamulenkeillä kuten jäniksiä, peuroja ja hirviä. Meillä on myös pikkujänis joka käy pihalla juoksemassa meidän ympärillä. Ei tietenkään tule niin lähelle että saisimme sen kiinni. Tyttäreni Alva on käynyt kauneuskilpailissa ja on palkittu Sertifikaatti:illa sekä ROP:illa. Bella menee ensimmäiseen kauneuskilpailuunsa elokussa ja on harjoitellut kehässä kulkemista. Sulo ja Eino jotka ovat myös yrittäjiä ovat toimineet ”Verotarkastaja Sulo:sena ja ”Kansliapäällikkö” Eino:sena. Basse on sen sijaan nauttinut kanootin keulassa mistä on hyvin nähnyt vesilinnut. Toivottavasti olette kaikki harjoitelleet hyvin koska on vain kuukausi jäljellä kunnes saamme juosta vapaasti metsässä!