Bebisar på kommande – Vauvoja tulossa

Efter att ha firat en lugn jul tillsammans med ”kusin” Sandra på Hallonbacken i Tenala där det fanns många rådjur att betrakta så har jag nu varit till doktorn som tagit ultraljud på mig och hon såg att 5-6 bebisar är på kommande. Som vi har väntat! Fast mamma My gör lite små hyss här och där när hon slipper till, så hon är nog inte så glad. Jag tycker att hon borde vara glad att återigen bli mormor! Men hon tycker inte om att bli gammal!

Rauhallisen joulun jälkeen joka vietettiin Tenholan Hallonbacken illa missä oli paljon peuroja ihmettelevänä, olen nyt käynyt lääkärillä. Lääkäri näki että ainakin 5-6 vauvaa on tulossa! Odottelu ja taistelu on kyllä ollut pitkä! Vaikka Nuusku mamma ei vaikuta olevan niin innoissaan koska tekee kepposia kunhan vain pääsee siihen. Luulisi että hän olisi iloinen siitä että hänestä jälleen tulee mummo, mutta kai vanhentuminen pelottaa!

Easeful Cassandra Tuiskupolun Smilla

Släkttavla – Sukutaulu

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI35958/13&ReknoI=FI38613/13

”Frierier” – ”Kosiskelua”

Det har varit en väldigt spännande och upphetsande vecka för mig, Smilla. I tisdags kom nämligen min pojkvän hit på besök och inför besöket hade jag gjort mig fin, kammat håret, lockat håret samt tagit fram den bästa parfymen jag bara hade att bjuda på. Vi hade dock så många åskådare som min pojkvän var lite blyg inför, jag har ju nog lätt för att bli bekant med alla, dessutom var det bara pojkvännens husse som var med. Vi ville ju göra allting i vår takt och en gång blev det väldigt besvärligt för pojkvännen så efter det så hjälpte det inte än hur jag ställde mig, bönade och bad, utan då ville han bara vila. Moffa och matte lyste med en stark ficklampa för att se hur mycket vätska som kommit på golvet. Moffa och jag for till honom på återbesök onsdag och torsdag, utan att få önskat resultat. Då började moffa fundera på om allt stod rätt till så vi var på blodprov till Nurmo i fredags ifall det skulle bli aktuellt med provrörsbefruktning inkommande måndag. Men vi bestämde oss för en träff till idag lördag och pojkvännen kom åter på besök. Nu var min parfym ännu bättre och vi var båda vid det här laget van vid att ha publik så det lyckades lite bättre. Matte var i jobb så jag hade så mycket att berätta för henne när hon kom hem så hon tänkte inte slippa över tröskeln heller. Fast nog såg hon ju att jag gick lite bredbent… Så nu är det i någon annans händer 👐 om vi får några småttingar 🐶🐕. Mamma My har varit ängslig och inte riktigt vetat hur hon ska förhålla sig till det hela.

Minulla, Smillalla, on ollut erittäin jännittävä ja kiehtova viikko. Tiistaina poikaystäväni tuli nimittäin kylään ja olin kammannut hiukseni, kiharat olivat kiharoitu ja olin laittanut parhaan hajuveteni mitä pystyin tarjoamaan. Meillä oli kuitenkin niin paljon yleisöä että poikaystävääni ujotti vähän, minunhan piti vain tutustua poikaystäväni isään, ja minullahan on helppo tulla tutuksi kaikkien kanssa. Mehän haluttiin tehdä kaikki omaan tahtiin ja kerran kävin vähän nolosti poikaystävälle ja sen jälkeen hän halusi vain levätä, joten sen jälkeen ei auttanut vaikka kuinka asettelin itsestäni ja pyysin häntä mukaan. Ukki ja mamma katseli voimakkaalla taskulampulla, paljonko siemeniä olisi mennyt lattialle… Joten ukki ja minä lähdettiin hänen luokseen sitten keskiviikkona ja torstaina, palaamatta kotiin ilman toivottua tulosta. Silloin ukki alkoi miettimään mikäli kaikki on kuten pitää olla ja alkoi pohtimaan keinosiemennystä, joten käytiin Nurmolla verikokeissa perjantaina joten voitaisiin tehdä keinosiemennystä tulevana maanantaina. Päätettiin kuitenkin yrittää vielä kerran luonnollisesti ja nyt laitoin niin hyvää hajuvettä kun vain pystyin ja tässä vaiheessa olimme jo tottuneet yleisöön joten tänään onnistui vähän paremmin. Nyt on sitten jonkun toisen käsissä 👐mikäli meille tulee yhtään pikkuisia 🐶🐕. Mamma oli töissä tänään ja minulla oli niin paljon kerrottavaa hänelle kun tuli kotiin ettei meinannut päästä kynnyksen yli, vaikka kyllä hän näki että kävelin vähän leveä jalkaisin. Nuusku äiti ei ole oikein tiennyt miten suhtautua tähän asiaan.

Tid för utställningar – Näyttelyjen aikoja

 

Det börjar snart dra ihop sig för jaktstart, när glädjen är som störst! Vi vet redan att det håller på att dra ihop sig eftersom moffa och mamma håller på och fifflar på med våra ”mobiler”. Men innan den drar igång så har det varit tid för lite skönhetstävlingar. Både för mamma My, mig Smilla samt Mys pojke Hector, dvs min lillebror. Min pojke Sulo och flicka Benji som fyllde ett år i sommar väntar ännu med sin utställningsdebut och fokuserar sig på att träna lydnad inför jakten. Alla har hunnit med mycket jaktträning och under jaktsäsongen så fälldes ju många byten åt dem och Sulo hann redan vara med i premiären av duvjakten. My och jag, Smilla var ensamma Siikajoki och resultaten från bägge utställningarna finns nedanför. Eftersom vi redan är ”färdiga” så kunde vi ju inte ta emot fler certifikat, men vi skulle ha fått sådana ifall vi kunnat. I Seinäjoki hade vi sällskap av Hector som tävlade i öppen klass och han var bästa hanhund och han fick sitt första certifikat!

Kohta alkaa olemaan se aika kun saamme ruveta juoksemaan irti metsässä ja ilo on suuri! Tiedämme jo että se aika kohta koittaa kun ukki ja mamma alkaa räpläämään meidän ”kännyköitämme”. Mutta ennen sitä on ollut aikaa kiertää kauneuskilpailuja sekä minulle (Smillalle), Nuusku äidille, sekä Nuuskun pojalle Hectorille, eli minun pikkuveljelleni. Minun pojkani Sulo ja tyttöni Benji, jotka täyttivät vuoden kesällä odottavat vielä kauneuskilpailujen kanssa ja keskittyvät tottelevaisuustreeneihin jahtia varten. Kaikkihan ovat ehtineet harjoitella paljon jahtia jahtikauden aikana ja kuten tiedätten heille saatiin paljon kaatoja. Sulo ehti jo olla mukana kyyhkyjahdin avauksessa tänä syksynä. Nuusku ja minä, Smilla oltiin yksin Siikajoella ja tulokset molemmista näyttelyistä löytyvät alhaalta. Koska oltiin jo ”valmiita” emme voineet enää vastaanottaa serttifikaatteja, mutta mikäli olisimme voineet, olisimme saaneet. Seinäjoella Hector oli seurassamme ja hän oli paras uros ja sai ensimmäisen serttinsä!

Resultat – tulokset:

Siikajoki 5.8.2017:   N      VAL      264     Tuiskupolun Smilla eri 1, SA, PN1, ROP

N       VAL      265     Meccala Niiskuneiti eri 1, SA, PN2, ROP -VET

Seinäjoki 13,8.2017: U     AVO      358     Meccala Vönkäle   poissa

U     AVO      359      Tuiskupolun Hector eri1, SA, PU1, sert, VSP

N    NUO      360      Tikotassun Unelma  eri1, SA, sert

N    AVO       361      Meccala Vinkiä       eri1, SA, PN2

N   VAL       362       Meccala Qunsäde   eri1, SA, PN3

N   VAL      363        Tuiskupolun Smilla eri2, SA, PN4

N   VET      364        Easeful Cafe Espresso  eri1, SA, PN1, ROP, ROP-Vet

N   VET      365        Meccala Lumumba   eri3, SA

N   VET      366        Meccala Niiskuneiti  eri2, SA

Bedömning i Siikajoki – Arvostelut Siikajoella domare – tuomari: Juhani Lappi:

Tuiskupolun Smilla: Kokonaiskuva erinomainen. Mittasuhteiltaan erinomainen narttu, jolla oikealinjainen kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat. Hyvä runko ja raajarakenne. erinomainen karvapeite. Oikea väritys. Mielyttävä luonne. Erinomaiset liikkeet.

Meccala Niiskuneiti: Kokonaiskuva erinomainen. Erinomaisesti ryhtinsä silyttänyt 10 v. veteraano, jolla kaunisilmeinen pää. Kauniit korvat. Hyvä runko ja raajaluusto. Hyvät käpälät. Hyvä karvapeite, oikea väritys. Rauhallinen luonne. Hyvät liikkeet.

Tuiskupolun Kia 7 veckor – viikkoa

Jag heter Tuiskupolun Kia och jag är en 7 veckor gammal bretagnebasset flicka som är veterinärgranskad, chippad, avmaskad flera gånger och konstaterad frisk och kry. Alla runtomkring mig säger att jag lär mig saker väldigt snabbt. Nu är det så att jag ännu söker ett hem, min bror ska flytta till ett nytt hem, men jag söker ett hem där jag skulle få lära mig att jaga hare, följa blodspår och allt sådant som vi Basset Fauve de Bretagne hundar vill göra. Vi kräver mycket aktivitet trots att vi gärna ligger på soffan och i sängen! Mina båda föräldrar är championföräldrar och mamma heter FIN KVA MVA Tuiskupolun Smilla och pappa FIN JVA Figo.

Nimeni on Tuiskupolun Kia ja olen 7 viikon ikäinen Bretagnebasset tyttö joka on eläinlääkärintarkastettu, sirutettu, saanut matolääkettä monta kertaa sekä todistettu terveeksi. Kaikki ympärilläni väittävät että opin asioita erittäin nopeasti. Nyt on sillä tavalla että vielä etsin uutta kotia. Veljeni muuttaa uuteen kotiin, mutta minä etsin kotia missä saan oppia ajamaan jäniksiä, seuraamaan verijälkiä ym mistä me Basset Fauve de Bretagne koirat tykkäämme. Vaadimme paljon toimintaa vaikka haluammekin maata sohvalla ja sängyssä! Molemmat vanhemmat ovat palkituista käyttöpuolelta ja äidin nimi on FIN KVA MVA Tuiskupolun Smilla ja isän nimi on FIN JVA Figo.

Träning – Harjoittelu

Mamma/Mormor My fick ett riktigt bra träningspass i morse. Moffa Sulo kom kring kl 6 och hämtadee My och trots att det annars brukar vara mycket ljud när jaktkläderna är på så visste nog mormor att matte sov så hon smög iväg. Moffa hade sett haren flera gånger och My hade hållit samma tempo som långbente finska stövaren Kiira.

Nuusku mamma/mummeli sai kunnon harjoittelun aamulla. Sulo ukki tuli hakemaan kello kuuden maissa ja vaikka muuten on kovaa meteliä kun metsävaatteet on päällä niin mummeli kyllä tiesti että mamma oli vielä nukkumassa joten hän hiipui ovelle ja lähti mukaan. Ukki oli nähnyt jäniksen monta kertaa ja Nuusku oli pitänyt samaa vauhtia kuin pitkäjalkainen suomen ajokoira Kiira.

My träningsdag 25082016

Bretagnebasset livet – Bretagnenbassetti elämä

I lördags fick mormor My komma iväg på en skogspremiär och hon hittade nog haren och jagade som hon brukade. Som vanligt så är hon ju ganska sträng med att ge ljud ifrån sig, annat är det med mamma Smilla, hon var nog ledsen att hon inte fick följa med moffa, stövaren Kiira och mamma My, men hon hade ju oss två att ta hand om som är fem veckor gamla idag. Ännu så är jag, Kia utan hem, trots att jag nog anser mig vara väldigt duktig så de som ger mig ett kärleksfullt hem kommer nog inte att bli besviken på mig! Nog om detta, vi ska låta bilderna tala, först måste vi nu visa att mommo My faktiskt hittade haren i lördags, sedan fokuserar vi på oss två!

Lauantaina Nuusku mummeli pääsi metsäavaukseen ja hän löysi kyllä jäniksen ja ajoi kuten tapana on ajaa. Kuten yleensä hän on vielä tiukka antamaan ääntä, toisin kuin Smilla mamma joka oli hyvin surullinen ettei päässyt ukin, suomenajokoira Kiiran ja Nuusku mamman kanssa metsään, mutta hänenhän täytyy vielä pitää huolen meistä joka ovat viiden viikon ikäisiä tänään. Riittävästi tästä, nyt annetaan kuvat puhua, mutta ensin täytyy näyttää että Nuusku mummeli löysi jäniksen lauantaina, sitten keskeytetetään meihin ja toivotaan että minä, Kiakin löytää rakastavan kodin!