Tuiskupolun Elvis

Äntligen fick jag, Smilla, följa med på träning och vi hade ett litet sk. ”Koppeldrev” som vi bretagnebassetar är avlade för. Vi var dock bara tre hundar, jag, mamma My och vår halv syster finska stövaren Kiira som bara pratar finska. Trots att hon bara prata finska så går det bra för vi är ju tvåspråkiga och i skogen så pratar vi ju samma språk när vi följer haren. Mamma My är ju hon som Googlar upp hararna och efter ca 40 minuter så hade sökmaskinen hennes hittat en och vi kunde börja driva. Det var trevligt att driva och ge fart åt den och vi var över till Östermark och hälsade på där mellan varven, men mitt i allt, efter att vi sprungit ca 15 km så satte den fart längs med Haapikangasvägen i 15-20 km i timmen och vi var naturligtvis fokuserade att följa efter och mitt i allt så var vi på en väldigt stor asfalterad väg där jag aldrig varit förr och där körde ENORMA bilar som moffa sedan kallade för långtradare. De kom från båda hållen och vi stod mitt på vägen och haren hade förstås smitit över till andra sidan. Men moffa kom farande i sin racerbil och stoppade långtradarna och räddade oss från att hamna under dem! Den här gången var det nog Ultrapoint GPS pejlarna som räddade livet på oss!

Min bror Elvis har också fått vara ute i skogen och han har hittat någon konstig hare som moffa säger är en ”hybrid”hare – en korsning mellan en fälthare och en skogshare. Men den är väldigt stor och ståtlig och Elvis husse har gjort väldigt fina filéer av dem. Elvis har en kompis hemma som de kallar till katt, den använder han till huvudkudde. Jag skulle också kunna tänka mig att ha en katt till huvudkudde eftersom det ser så skönt ut!

Viihdoin minäkin, Smilla, pääsin mukaan harjoituksiin metsään ja meillä oli pienet ns ”Koppeliajot” mihin me bretagnebassetit ollaan jalostettu. Meitä oli kuitenkin vain kolme koiraa, minä, Nuusku äiti ja puolisiskomme Kiira joka on suomenajokoira. Kiira puhuu ainoastaan suomea mutta se ei meitä haittaa koska mehän ollaan kaksikielisiä ja metsässä meillä on yhteinen kieli jänistä seuratessa. Nuusku äiti on se joka Googlettaa missä jänis piileskelee ja n 40 minuutin jälkeen hakukone sai jäniksen ylös ja ajoi alkoi. Oli mukavaa antaa kyytiä jänikselle ja välillä käytiin Teuvan puolella mutta kun oltiin juossut n. 15 km se yhtäkkiä ryntäsi kovaa vauhtia (n. 15-20 km/h) Haapikankaantietä pitkin ja me seurattiin keskittyneenä sitä. Yhtäkkiä oltiin todella isolla tiellä, en ole koskaa ollut noin isolla tiellä ja siellä ajoi TODELLA isoja autoja. Ukki sanoi niitä täysperävaunurekoiksi ja nuppirekoiksi. Ne tulivat molemmista suunnista ja me oltiin keskellä tietä ja jänis oli tietenkin livahtanut yli tien. Onneksi ukki tuli pelastamaan meitä ralliautollaan ja pysähti rekat ja otti meidät turallisesti kyytiin. Tällä kertaa Ultrapoint GPS tutkat pelastivat kyllä meidän henget!

Elvis veli on myös päässyt metsään ja hän on löytänyt erikoisen jäniksen jonka ukki kutsuu ”hybriidijänikseksi” – risteys rusakon ja metsäjäniksen välissä. Se oli kuitenkin iso ja Elviksen isäntä on saanut siitä isot filéet ja hienot lihapalat. Elviksella on kaveri kotona mitä he sanovat kissaksi jonka hän käyttää päätyynyksi. Minusta olisi kivaa pitää kissaa kotona koska se näyttää mukavalta päätyynyltä!.