Tusikupolun kennel

Nu är jag hemma igen efter ett mycket trevligt äventyr där jag blev lika välkommen i hemmet i Pudasjärvi som jag blir när jag kommer hem. Förutom att jag träffade min pojkvän Nero, så träffade jag också väldigt trevliga ungdomar som välkomnade mig i deras soffa och detta gjorde att jag kände mig som hemma! Det fanns även många fyrbenta att bekanta sig med. Innan moffa och jag inledde hemfärden så hade Nero och jag åter en stund för oss själva. Så nu ska vi hoppas på att vi har gemensamma barn i slutet av maj.

Nyt olen jälleen kotona erittäin mukavan seikkailun jälkeen missä tunsin itseni yhtä tervetulleeksi kodissa Pudasjärvellä kuin saapuessani kotiin. Sen lisäksi että tapasin poikaystäväni Neroa, tapasin myös erittäin mukavia nuorukaisia jotka toivottivat minut tervetulleeksi heidän sohvalleensa ja tämä sai minut tuntemaan itseäni kuin kotona! Oli myös monta nelijalkaisia mihin tutustua. Ennenkuin ukki ja minä aloitimme kotimatkamme, Nerolla ja minulla oli hetki kahdestaan joten nyt jäämme odottamaan mikäli sieltä ilmestyy yhteisiä lapsia toukokuun lopussa.

Nero Du Rallye Terre Courage Villiriistan kennel

Fi-Kva – Fi- Mva-M16 Tuiskuipolun Smilla

Vi växer så det knakar och det gör att alla har fullt upp så att ingen hinner uppdatera bloggen heller. Vi får vara sociala och moffa har inlett spårträningen genom att dra spår till matkoppen. Ingen ska dock tro att de kan mobba lilla Jakke, för han kan nog ge igen ;). Under veckoslutet hade vi besök från Esbo och samtidigt så for en snöstorm fram hemma hos matte.

Kasvamme niin kovaa vauhtia ettei kukaan ehdi päivittää blogiakaan. Saamme jatkuvasti olla sosiaalisia ja ukki on jo aloittanut jäljestämisharjoittelun ruokakupille. Kukaan ei kuitenkaan tarvitse olla siinä uskossa että voivat kiusata pikku Jakkea (joka kasvaa hirmu vauhtia nyt),koska hän osaa kyllä sanoa ei ja antaa takaisin. Viime viikonlopun aikana meillä oli vieraita jag Espoosta ja samalla hirmuinen lumimyrsky eteni mamman luona.