Vi börjar nu våga på lite mera saker, vissa mera och andra mindre. Vi är nu trygga i korgen som vi bärs ut i, men vi förstår nog inte varför mommo hela tiden byter underlag när vi är utomhus, det är ju så man blir skakis för mindre! Våra ben blir starkare så vi kan snart överta huset så att mommo får städa och söka oss! En av oss vågade sig ur valplådan på egen hand ikväll medan de andra sov och det fanns ingen att leka med!

Joka päivä edistymme ja uskallamme tehdä enemmän asioita, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Nyt tuntuu jo turvalliselta olla korissa missä meitä kannetaan ulos mutta emme käsitä minkätakia mummo aina vaihtaa alustaa ulkona, vähemmästäkin saa jalat vapisemaan. Jalkojamme vahvistuu ja kohta valtaamme koko talon ja mummo saa siivota ja juosta etsimässä meitä. Yksi meistä uskalsi tulla pois pentulaatikosta tänä iltana kun ei löytynyt leikkikavereita!

Ska vi leka?
Leikitäänkö?

Nu kommer jag!
Nyt tulen!

Vad finns månne där bak?
Mitähän tuolla takana löytyy?

Tänkte fastna fast…
Meinasin jäädä kiinni…

Bäst att gå tillbaka!
Parasta palata takaisin!

Vi är nu 16 dagar gamla och viktskillnaden har jämnat ut sig så att nu väger den lättaste av os 890 gram, medan den tyngsta väger 1080 gram. Mamma My har även hon fullt upp med att äta mellan varven så att maten räcker åt oss alla. Nu har vi börjat känna våra syskon lite och börjar se vem som är bra på vad.

Olemme nyt 16 päivää vanhoja ja painoero on kutistunut joten kevyin meistä painaa nyt 890 grammaa ja painavin 1080 grammaa. Nuusku äidilläkin on täysi työ syödä jotta ruoka riittää meille kaikille. Olemme oppineet tuntemaan toisiamme vähän ja tiedetään vähän kuka osa mitä asioita parhaiten.

Mamma My
Nuusku äiti

Mamma My
Nuusku äiti

Nu har en del av oss vågat börja kisa på vart vi har kommit! Det ser verkligen spännande ut, trots att vi ännu bara ser till att vi håller oss nära mamma. Vi har inte vågat ropa så mycket idag eftersom vi har uppfattat att mamma och mormor har haft någon slags otrevlig diskussion om vad mamma gör uppe nattetid. Mormor har inte varit så pigg eller värst glad idag… Vi ska nog öppna ögonen ordentligt så att vi kan rapportera åt övriga klanen om det är värt det eller ej!

Osa meistä ovat nyt uskaltaneet pikkasen kurkistamaan mihin olemme tulleet! Näyttää tosi jännittävältä, vaikka me vain pysytään lähellä mammaa. Tänään emme ole uskaltaneet huutaa kovin paljon koska olemme aavistelleet että mamman ja mummon välillä on käyty jonkinlaisen epämiellyttävän keskustelun siitä mitä mamma tekee ylhäällä öisin. Mummo ei ole ollut kovin virkeä eikä iloinen tänään… Tulemme kyllä avaamaan silmiämme kunnolla jotta voimme kertoa muille mikäli kannattaa!

Vi avvaktar ännu med att öppna ögonen, men det verkar som om de som har upp ögonen lättare hittar till maten!

Odotamme vielä silmiemme avaamista, mutta vaikuttaa siltä että heillä joilla ovat silmät auki löytävät helpommin ruokaa!

Nu har vi hunnit bli en vecka gamla och vi har växt en hel del. ”Mr Kaffebulle” är störst och han vägde 340 g när han föddes och nu väger han 640 g. Minstingen i vår skara som vägde 235 g vid födseln, väger nu 485 g. Mamma har börjat lämna oss lite för oss själv, men ser nog till att vi får mat så vi klarar oss.

Mormor försökte märka oss med garnband idag, men det lyckades inte eftersom vi gör som vår mamma har sagt – man ska inte ha några extra kläder eller band på sig. Gammelmorfar och mormor får just lov att lära känna skillnaden på oss. En av oss har lärt sig att skälla lite, men vem det är så är ännu en hemlighet! Snart tänker vi nog öppna ögonen också, men mormor är så besvärlig – hon har en slags svart apparat som det skjuter blixtar ifrån.

Viikko on hurahtanut meidän syntymästä ja olemme ehtineet kasvaa aika paljon. ”Herra Kahvipulla” on meistä isoin ja hän painoi 340 g syntyessä ja nyt hän painaa 640 g. Meidän lauman pienin joka painoi 235 g syntyessä, painaa nyt 485 g. Äiti on alkanut jättää meitä ajoittain yksin jotta saamme nukkua rauhassa, mutta hän tarjoaa kyllä meille tarpeeksi ruokaa.

Mummo yritti merkata meitä jollain langalla tänään, mutta se ei oikein onnistunut koska seuraamme mamman ohjetta – älkää koskaan pidä ylimääräisiä vaatteita tai nauhoja päällenne. Isoukki ja mummo täytyy kyllä oppia tuntemaan meitä sen verran hyvin että pystyvät erottaa meitä. Yksi meistä on oppinut haukkumaan, mutta se on vielä salaisuus kuka se on. Kohta avaamme myös silmiämme mutta mummo on hankala – hänellä on joku musta laite mistä jatkuvasti tulee salamia!

A week has gone since we were born and we have grown quite a bit since then. ”Mr. Sugarbun” who’s the biggest of us all weighed 340 grams at birth and now he weighs 640 grams. Our smallest member of the herd that weighed 235 g at birth, wighs now 485 grams. Mummy has begun to leave us alone now and then so we can get a good sleep, but she assures that we get enough food.

Grandma tried to mark us with different colored yarn today, but that didn’t go so well since we have followed our mum’s order not to wear any extra clothing or ribbons!. Great grandpa and grandma just have to learn to know us well enough to see the difference between us. One of us has learned to bark, but it’s a secret who it is. We’ll soon open our eyes but grandma is irritating – she’s got a black box that shoots flashes all the time!

Jag tror jag heter Smilla
Nimeni on ehkä Smilla
My name might be Smilla

Vid närmre kontroll av valpkullen kunde vi konstatera att vi i brådskan hade sett fel och det innebär att vi har 3 tikar och 3 hanar i kullen.

Tarkemmassa tarkkailussa todettin että kiireessä olimme nähneet väärin ja tämä tarkoittaa että meillä on 3 narttua ja 3 urosta.

På morgonsidan vaknade jag av att någon kom tassande och när jag slog upp ögonen så stod My där och tittade på mig. Hon var kissnödig och behövde få gå ut. Valparna sov lugnt i lådan och därför hade hon vågat sig ur valplådan. När hon kom in tillbaka, kontrollerade hon förstås att alla telningar sov och så gick hon en rundtur i huset. Först och främst kontrollerade hon att ingen varit och sovit i hennes säng bredvid matte :).

När ”moffa” kom så vågade hon sig också upp för att hälsa honom välkommen, men sedan när vi började byta till rena lakan och jag fotograferade så började nog My visa att nu räcker det, det här är MINA valpar! 🙂

Heräsin aamuyöstä siitä että joku tepisteli makuuhuoneessa ja siinähän Nuusku seisoi ja katseli minua. Hänellä oli hätä päästä ulos ja pennut nukkuivat rauhallisesti pentulaatikossa joten hän oli uskaltautunut tulla pois sieltä. Kun tarpeet oli suoritettu hän tarkisti että pennut nukkui vielä ja lähti sitten kiertämään taloa. Tärkeintä oli tarkistaa ettei kukaan vain oli käynyt nukkumassa hänen sängyssä mamman vieressä 🙂 .

”Ukin” tullessa kylään, hän tuli myös ylös toivottamaan hänet tervetulleeksi, mutta kun aloimme vaihtaa puhtaat lakanat pentulaatikkoon ja minä kuvasin, Nuusku näytti että nyt riittää jo – nämä ovat minun pentujani!

Earaly this morning I woke up from a little sound that I haven’t heard for a few days now. When I opend my eyes, My was beside my bed and wanted out. The puppies were sound asleep an thus she had the courage to leave them alone for a while. When she came back inside, she checked that everything was alright with the puppies and then she went for a check up of the house. The most important thing was to check if someone had been using her bed beside mummy 🙂 .

When ”grandpa” came, she also came to great him, but as we started to change the sheets in the puppy bed and I was taking pictures she started to show us that these are hers and now it’s enough! 🙂 .