Nu har vi hunnit bli en vecka gamla och vi har växt en hel del. ”Mr Kaffebulle” är störst och han vägde 340 g när han föddes och nu väger han 640 g. Minstingen i vår skara som vägde 235 g vid födseln, väger nu 485 g. Mamma har börjat lämna oss lite för oss själv, men ser nog till att vi får mat så vi klarar oss.

Mormor försökte märka oss med garnband idag, men det lyckades inte eftersom vi gör som vår mamma har sagt – man ska inte ha några extra kläder eller band på sig. Gammelmorfar och mormor får just lov att lära känna skillnaden på oss. En av oss har lärt sig att skälla lite, men vem det är så är ännu en hemlighet! Snart tänker vi nog öppna ögonen också, men mormor är så besvärlig – hon har en slags svart apparat som det skjuter blixtar ifrån.

Viikko on hurahtanut meidän syntymästä ja olemme ehtineet kasvaa aika paljon. ”Herra Kahvipulla” on meistä isoin ja hän painoi 340 g syntyessä ja nyt hän painaa 640 g. Meidän lauman pienin joka painoi 235 g syntyessä, painaa nyt 485 g. Äiti on alkanut jättää meitä ajoittain yksin jotta saamme nukkua rauhassa, mutta hän tarjoaa kyllä meille tarpeeksi ruokaa.

Mummo yritti merkata meitä jollain langalla tänään, mutta se ei oikein onnistunut koska seuraamme mamman ohjetta – älkää koskaan pidä ylimääräisiä vaatteita tai nauhoja päällenne. Isoukki ja mummo täytyy kyllä oppia tuntemaan meitä sen verran hyvin että pystyvät erottaa meitä. Yksi meistä on oppinut haukkumaan, mutta se on vielä salaisuus kuka se on. Kohta avaamme myös silmiämme mutta mummo on hankala – hänellä on joku musta laite mistä jatkuvasti tulee salamia!

A week has gone since we were born and we have grown quite a bit since then. ”Mr. Sugarbun” who’s the biggest of us all weighed 340 grams at birth and now he weighs 640 grams. Our smallest member of the herd that weighed 235 g at birth, wighs now 485 grams. Mummy has begun to leave us alone now and then so we can get a good sleep, but she assures that we get enough food.

Grandma tried to mark us with different colored yarn today, but that didn’t go so well since we have followed our mum’s order not to wear any extra clothing or ribbons!. Great grandpa and grandma just have to learn to know us well enough to see the difference between us. One of us has learned to bark, but it’s a secret who it is. We’ll soon open our eyes but grandma is irritating – she’s got a black box that shoots flashes all the time!

Jag tror jag heter Smilla
Nimeni on ehkä Smilla
My name might be Smilla