Käyttöbassetpentuja

Jag har blivit storasyster och Smilla har blivit farmor – Minusta on tullut isosisko ja Smillasta on tullut isoäiti

Igår blev jag storasyster och jag fick hela 6 systrar och två bröder. Samtidigt blev Smilla farmor efter Tuiskupolun Basse är pappa till mina syskon. Matte sa imorse att jag nu måste börja uppföra mig när jag blivit storasyster, men mina öron är lite smutsiga så jag hörde inte allt. I torsdags var jag med moffa på skönhetsträning eftersom matte har anmält mig till en skönhetstävling första helgen i juli. Jag vet nu inte vad jag ska säga om det, tycker ju mest om att springa efter harar, hjortar och rådjur! Jag är en skärgårdsbo. Dessutom älskar jag att simma. Jag simmar i alla diken jag hittar och även i havet! Det är så skönt!

Eilen minusta tuli isosisko ja samalla Smillasta tuli isoäiti koska Tuiskupolun Basse on isä sisaruksilleni. Sain jopa 6 siskoa ja kaksi veljestä. Mamma sanoo että minun täytyy alkaa käyttäytymään kun minusta on tullut isosisko, mutta korvani ovat vähän likaiset joten en oikein kuullut sitä. Torstaina kävin ukin kanssa kauneusharjoitteluissa koska mamma on ilmoittanut minut kauneuskilpailuun heinäkuun alussa. En tiedä mitä sanoisin siitä, olen saaristolainen joka nauttii kun saan juosta jäniksien, kauriin ja perurojen perässä. Rakastan myös uimista, uin joka ojassa sekä meressä. Se on niin ihanaa!

Hemma efter äventyr – Kotona seikkailun jälkeen

Nu är jag hemma igen efter ett mycket trevligt äventyr där jag blev lika välkommen i hemmet i Pudasjärvi som jag blir när jag kommer hem. Förutom att jag träffade min pojkvän Nero, så träffade jag också väldigt trevliga ungdomar som välkomnade mig i deras soffa och detta gjorde att jag kände mig som hemma! Det fanns även många fyrbenta att bekanta sig med. Innan moffa och jag inledde hemfärden så hade Nero och jag åter en stund för oss själva. Så nu ska vi hoppas på att vi har gemensamma barn i slutet av maj.

Stamtavla – Sukutaulu

Nyt olen jälleen kotona erittäin mukavan seikkailun jälkeen missä tunsin itseni yhtä tervetulleeksi kodissa Pudasjärvellä kuin saapuessani kotiin. Sen lisäksi että tapasin poikaystäväni Neroa, tapasin myös erittäin mukavia nuorukaisia jotka toivottivat minut tervetulleeksi heidän sohvalleensa ja tämä sai minut tuntemaan itseäni kuin kotona! Oli myös monta nelijalkaisia mihin tutustua. Ennenkuin ukki ja minä aloitimme kotimatkamme, Nerolla ja minulla oli hetki kahdestaan joten nyt jäämme odottamaan mikäli sieltä ilmestyy yhteisiä lapsia toukokuun lopussa.

Nero Du Rallye Terre Courage Villiriistan kennel
Fi-Kva – Fi- Mva-M16 Tuiskuipolun Smilla

Bus – Riehumista

Vi växer så det knakar och det gör att alla har fullt upp så att ingen hinner uppdatera bloggen heller. Vi får vara sociala och moffa har inlett spårträningen genom att dra spår till matkoppen. Ingen ska dock tro att de kan mobba lilla Jakke, för han kan nog ge igen ;). Under veckoslutet hade vi besök från Esbo och samtidigt så for en snöstorm fram hemma hos matte.

Kasvamme niin kovaa vauhtia ettei kukaan ehdi päivittää blogiakaan. Saamme jatkuvasti olla sosiaalisia ja ukki on jo aloittanut jäljestämisharjoittelun ruokakupille. Kukaan ei kuitenkaan tarvitse olla siinä uskossa että voivat kiusata pikku Jakkea (joka kasvaa hirmu vauhtia nyt),koska hän osaa kyllä sanoa ei ja antaa takaisin. Viime viikonlopun aikana meillä oli vieraita jag Espoosta ja samalla hirmuinen lumimyrsky eteni mamman luona.

Flinga – Snöstormen – Lumimyrsky

Bebisar på kommande – Vauvoja tulossa

Efter att ha firat en lugn jul tillsammans med ”kusin” Sandra på Hallonbacken i Tenala där det fanns många rådjur att betrakta så har jag nu varit till doktorn som tagit ultraljud på mig och hon såg att 5-6 bebisar är på kommande. Som vi har väntat! Fast mamma My gör lite små hyss här och där när hon slipper till, så hon är nog inte så glad. Jag tycker att hon borde vara glad att återigen bli mormor! Men hon tycker inte om att bli gammal!

Rauhallisen joulun jälkeen joka vietettiin Tenholan Hallonbacken illa missä oli paljon peuroja ihmettelevänä, olen nyt käynyt lääkärillä. Lääkäri näki että ainakin 5-6 vauvaa on tulossa! Odottelu ja taistelu on kyllä ollut pitkä! Vaikka Nuusku mamma ei vaikuta olevan niin innoissaan koska tekee kepposia kunhan vain pääsee siihen. Luulisi että hän olisi iloinen siitä että hänestä jälleen tulee mummo, mutta kai vanhentuminen pelottaa!

Easeful Cassandra Tuiskupolun Smilla

Släkttavla – Sukutaulu

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI35958/13&ReknoI=FI38613/13

”Frierier” – ”Kosiskelua”

Det har varit en väldigt spännande och upphetsande vecka för mig, Smilla. I tisdags kom nämligen min pojkvän hit på besök och inför besöket hade jag gjort mig fin, kammat håret, lockat håret samt tagit fram den bästa parfymen jag bara hade att bjuda på. Vi hade dock så många åskådare som min pojkvän var lite blyg inför, jag har ju nog lätt för att bli bekant med alla, dessutom var det bara pojkvännens husse som var med. Vi ville ju göra allting i vår takt och en gång blev det väldigt besvärligt för pojkvännen så efter det så hjälpte det inte än hur jag ställde mig, bönade och bad, utan då ville han bara vila. Moffa och matte lyste med en stark ficklampa för att se hur mycket vätska som kommit på golvet. Moffa och jag for till honom på återbesök onsdag och torsdag, utan att få önskat resultat. Då började moffa fundera på om allt stod rätt till så vi var på blodprov till Nurmo i fredags ifall det skulle bli aktuellt med provrörsbefruktning inkommande måndag. Men vi bestämde oss för en träff till idag lördag och pojkvännen kom åter på besök. Nu var min parfym ännu bättre och vi var båda vid det här laget van vid att ha publik så det lyckades lite bättre. Matte var i jobb så jag hade så mycket att berätta för henne när hon kom hem så hon tänkte inte slippa över tröskeln heller. Fast nog såg hon ju att jag gick lite bredbent… Så nu är det i någon annans händer 👐 om vi får några småttingar 🐶🐕. Mamma My har varit ängslig och inte riktigt vetat hur hon ska förhålla sig till det hela.

Minulla, Smillalla, on ollut erittäin jännittävä ja kiehtova viikko. Tiistaina poikaystäväni tuli nimittäin kylään ja olin kammannut hiukseni, kiharat olivat kiharoitu ja olin laittanut parhaan hajuveteni mitä pystyin tarjoamaan. Meillä oli kuitenkin niin paljon yleisöä että poikaystävääni ujotti vähän, minunhan piti vain tutustua poikaystäväni isään, ja minullahan on helppo tulla tutuksi kaikkien kanssa. Mehän haluttiin tehdä kaikki omaan tahtiin ja kerran kävin vähän nolosti poikaystävälle ja sen jälkeen hän halusi vain levätä, joten sen jälkeen ei auttanut vaikka kuinka asettelin itsestäni ja pyysin häntä mukaan. Ukki ja mamma katseli voimakkaalla taskulampulla, paljonko siemeniä olisi mennyt lattialle… Joten ukki ja minä lähdettiin hänen luokseen sitten keskiviikkona ja torstaina, palaamatta kotiin ilman toivottua tulosta. Silloin ukki alkoi miettimään mikäli kaikki on kuten pitää olla ja alkoi pohtimaan keinosiemennystä, joten käytiin Nurmolla verikokeissa perjantaina joten voitaisiin tehdä keinosiemennystä tulevana maanantaina. Päätettiin kuitenkin yrittää vielä kerran luonnollisesti ja nyt laitoin niin hyvää hajuvettä kun vain pystyin ja tässä vaiheessa olimme jo tottuneet yleisöön joten tänään onnistui vähän paremmin. Nyt on sitten jonkun toisen käsissä 👐mikäli meille tulee yhtään pikkuisia 🐶🐕. Mamma oli töissä tänään ja minulla oli niin paljon kerrottavaa hänelle kun tuli kotiin ettei meinannut päästä kynnyksen yli, vaikka kyllä hän näki että kävelin vähän leveä jalkaisin. Nuusku äiti ei ole oikein tiennyt miten suhtautua tähän asiaan.

Tuiskupolun Kia 7 veckor – viikkoa

Jag heter Tuiskupolun Kia och jag är en 7 veckor gammal bretagnebasset flicka som är veterinärgranskad, chippad, avmaskad flera gånger och konstaterad frisk och kry. Alla runtomkring mig säger att jag lär mig saker väldigt snabbt. Nu är det så att jag ännu söker ett hem, min bror ska flytta till ett nytt hem, men jag söker ett hem där jag skulle få lära mig att jaga hare, följa blodspår och allt sådant som vi Basset Fauve de Bretagne hundar vill göra. Vi kräver mycket aktivitet trots att vi gärna ligger på soffan och i sängen! Mina båda föräldrar är championföräldrar och mamma heter FIN KVA MVA Tuiskupolun Smilla och pappa FIN JVA Figo.

Nimeni on Tuiskupolun Kia ja olen 7 viikon ikäinen Bretagnebasset tyttö joka on eläinlääkärintarkastettu, sirutettu, saanut matolääkettä monta kertaa sekä todistettu terveeksi. Kaikki ympärilläni väittävät että opin asioita erittäin nopeasti. Nyt on sillä tavalla että vielä etsin uutta kotia. Veljeni muuttaa uuteen kotiin, mutta minä etsin kotia missä saan oppia ajamaan jäniksiä, seuraamaan verijälkiä ym mistä me Basset Fauve de Bretagne koirat tykkäämme. Vaadimme paljon toimintaa vaikka haluammekin maata sohvalla ja sängyssä! Molemmat vanhemmat ovat palkituista käyttöpuolelta ja äidin nimi on FIN KVA MVA Tuiskupolun Smilla ja isän nimi on FIN JVA Figo.

Bretagnebasset livet – Bretagnenbassetti elämä

I lördags fick mormor My komma iväg på en skogspremiär och hon hittade nog haren och jagade som hon brukade. Som vanligt så är hon ju ganska sträng med att ge ljud ifrån sig, annat är det med mamma Smilla, hon var nog ledsen att hon inte fick följa med moffa, stövaren Kiira och mamma My, men hon hade ju oss två att ta hand om som är fem veckor gamla idag. Ännu så är jag, Kia utan hem, trots att jag nog anser mig vara väldigt duktig så de som ger mig ett kärleksfullt hem kommer nog inte att bli besviken på mig! Nog om detta, vi ska låta bilderna tala, först måste vi nu visa att mommo My faktiskt hittade haren i lördags, sedan fokuserar vi på oss två!

Lauantaina Nuusku mummeli pääsi metsäavaukseen ja hän löysi kyllä jäniksen ja ajoi kuten tapana on ajaa. Kuten yleensä hän on vielä tiukka antamaan ääntä, toisin kuin Smilla mamma joka oli hyvin surullinen ettei päässyt ukin, suomenajokoira Kiiran ja Nuusku mamman kanssa metsään, mutta hänenhän täytyy vielä pitää huolen meistä joka ovat viiden viikon ikäisiä tänään. Riittävästi tästä, nyt annetaan kuvat puhua, mutta ensin täytyy näyttää että Nuusku mummeli löysi jäniksen lauantaina, sitten keskeytetetään meihin ja toivotaan että minä, Kiakin löytää rakastavan kodin!