Igår var vi med moffa och Kiira och sökte en hare och visst hittade mamma My en och nu vågade även jag Smilla ge skall och moffa sa att det hördes nog vem som skällde! 🙂 – jag (Smilla) lär ha ett mycket högre och klarare skall än My som inte skäller så ofta och som har ett ganska maskulint skall. Det var roligt att skälla så jag ska nog börja skälla mera jag också! 🙂

Eilen oltiin ukin ja Kiiran kanssa metsässä etsimässä jänistä ja kyllähän Nuusku äiti löysi yhden ja tällä kertaa minäkin (Smilla) uskalsin haukkua ja antaa ääntää! 🙂 Ukki kehui että kyllä kuului kuka haukkui koska minulla on kuulemma paljon kirkkaampi ja voimakkaampi haukku kuin Nuuskulla joka haukku harvakseen ja hänellä on aika urosmainen haukunta. Minusta oli hauskaa haukkua kun löysi hajut ja sai jäniksen ylös, joten tulen kyllä haukkumaan enemmän nyt jatkossa! 🙂