SA,VSP,SERT,MVA,CACIB

Tuiskupolun SmillaJust nu ligger jag ihopkurad i min korg i bilen på väg från Kajana där det varit en internationell utställning. Moffa tyckte att vi skulle köra de 450 km en väg för att se om det skulle gå att få det där tredje certifikatet så att jag skulle bli utställningschampion. Sagt och gjort, vi startade 5.15 imorse och for via Jurva för att hämta en chaufför till eftersom matte är dålig på att sitta i bilen en hel dag.

För att göra det hela kort så blev resultatet som rubriken säger, jag fick mitt certifikat och blev utställningschampion och eftersom det var en internationell utställning och jag fick CACIB. För att man ska bli internationell utställningschampion krävs fyra cacib från minst tre olika länder.

Över julen är det ju julfrid i skogen så vi har inte varit till skogen så mycket och så har vi haft julfrämmande. Vår kusin Sandra har varit hos oss och det har varit väldigt trevligt! Nu gäller det att ta itu med det sista vinnar1 resultat i drevtävlingarna före säsongen är slut! God fortsättning på det nya året ute i stug- och mark!

Juuri nyt makaan käärittynä korissani autossa matkalla Kajaanista missä on ollut kansainvälinen näyttely. Ukki oli sitä mieltä että lähdetään ajamaan ne 450 km yhteen suuntaan koska  niitä serttejä ei tuoda kotiin mikäli niitä ei lähdetä hakemaan, ja kun oli vain yksi joka puuttui jotta minusta tulisi muotovalio. Joten lähdettiin aamulla 5.15 ajamaan Jurvan kautta hakemaan toista kuskia koska mammaa ei oikein pysty istumaan koko päivää autossa.

Tehdäkseen koko asia lyhyeksi niin otsikko kertoo kaiken, sain serttini ja minusta tuli muotovalio ja oli kansainvälinen näyttely ja sain CACIB. Jotta tulisi kansainvälisiksi muotovalioksi täytyy olla neljä CACIB:ia kolmesta eri maista.

Joulun aikana on ollut joulunrauhaa metsässä joten emme ole juuri käyneet siellä ja meillä on myös ollut jouluvieras. Serkumme Sandra on ollut meillä viettämässä joulua ja se on ollut todella mukavaa! Nyt on käärittävä hihat ylös mikäli meinaa saavuttaa viimeisen VOI1 tuloksen dreeverikisoista ennenkuin tämä sesonki päättyy. Oikein hyvää jatkunutta vuotta teille kaikille majoissa ja metsikössä!

 

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla syö makkaraa – äter korv

Tuiskupolun Smilla

Äntligen! ÖppenKL1 90,58 på första försöket. Viihdoin! AVO1 90,58 eka yrityksellä.

Igår (7.10.2015) kom så dagen som jag så har väntat på som solens uppgång! Moffa tog mig (Tuiskupolun Smilla) med till skogen för att jag skulle få avlägga mitt första prov i hardrev! Jag har tränat flitigt och gjort mina läxor samt repeterat dem nattetid. Moffa har fört mig, mamma My och stövaren Kiira till skolan, dvs skogen och där har vi tränat och åter tränat. Mamma My har visat oss hur vi ska göra, men nu vet vi nog själva också och har hittat på egna knep för att reda ut tappt. I den här sporten är det som i alla andra sporter, det är träning och åter träning som gäller, man lär sig inget av att ligga hemma på soffan och gosa. Dessutom är det mycket roligare att vara ute i skogen och springa!

Morgonen var kall och marken krispig och jag behövde inte ta någon lång runda innan jag kände vittring av haren vid sidan av vägen så då var det bara att hoppa in till skogen och jaga upp haren från dess gömställe. Det som jag inte riktigt visste var att man inte fick jaga hur länge som helst som vi brukar göra när vi tränar, så det var lite av en besvikelse när moffa ropade åt mig att komma till honom redan efter två timmar. Men domarna som var med och lyssnade och räknade mina skallminuter fick ihop 110 minuter av 120 möjliga och det är jag nöjd med. Med egenskapspoängen blev resultatet 90,58 och de kan ni se längst nere på sidan. Mamma My var väldigt stött hela dagen och kvällen och hon visade minsann att hon inte godkänner sådan här behandling, inte ens svansen rörde sig på henne och hon låg och surade i ett rum för sig själv. Hon fick dock åka till skogen idag medan jag lämnade hemma.

Eilen (7.10.2015) tuli sitten viihdoin ja viimein se päivä mitä olen odottanut kuin kuuta nousten! Ukki vei minut (Tuiskupolun Smillan)metsään jotta saisin suorittaa ensimmäistä ajokokettani jänisajossa! Olen harjoitellut ahkerasti ja tehnyt läksyjäni sekä kerranut niitä öisin. Ukki on vienyt minua, Nuusku äitiä ja suomenajokoiraa Kiiraa kouluun, eli metsään ja siellä olemme harjoitelleet ja jälleen harjoitelleet. Nuusku äiti on näyttänyt meille miten homma tehdään, mutta nyt tiedetään kyllä itsekin ja olemme löytäneet omia keinoja selvittää esim. Hukkia. Tässä urheilulajissa on kuten kaikissa muissa lajeissa, ei auta muuta kuin harjoittelua ja jälleen harjoittelua, ei sitä kotisohvalla opi mitään kun siellä makaa nauttien takanlämmöstä! Sitä paitsi on paljon hauskempaa olla juoksemassa ulkona metsässä!

Aamu oli kylmä ja maa kuurassa enkä tarvinnut ottaa pitkää kierrosta ennenkuin tunsin jänisken hajun tienvarresta joten ei muuta kuin hyppäsin metsään ja ajoin sen ylös makuupaikaltaan. Siitä en ollut oikein tietoinen ettei saa ajaa niin kauan kuin haluaa, joten olin hieman pettynyt kun ukki huusi minut kesken ajon jo kahden tunnin jälkeen pois. Mutta tuomarit jotka olivat mukana laskemassa haukkuminuutit sai 110 minuuttia 120sta kasaan ja siihen olen tyytyväinen. Ominaisuuspisteiden kanssa tulos oli 90,58 ja niitä voitte nähdä sivun lopussa. Nuusku äiti oli hyvin loukkaantunut koko päivän ja illan ja hän näytti todella ettei hän hyväksy tälläistä kohtelua, ei edes häntä heilunut ja hän makasi mutruneena yhdessä huoneessa yksinään. Hän sai kuitenkin lähteä metsään tänään kun minä jäin kotiin.

Sök/Haku: 5.00   Upptagningsförmåga/Ylösottokyky: 5.00 Drevsäkerhet/Ajovarmuus: 4.00 Skall/Haukku: 4.00 Skallets natur/Haukun luonne ja vaihtelevaisuus 4.00 Samarbetsförmåga/Tottelevaisuus: 5:00 Helhetsintryck/Kokonaisvaikutelma: 4:00

Drevpoäng/ajopisteet: 59.58   Egenskapspoäng/Ominaisuuspisteet: 31.00

Kokeen tapahtumat: Loistava, liikkuva laajahakuinen koira. Nopea ylösotto herättelemättä. Sujuva, hyvä ajo jopa tiellä. Kaksiääninen kuuluva ja kertova. Koira kutsumalla pois. Hyvä metsästyskoira. MI= 4/3

Ylituomari Arto Saarenpää Järjestävä yhdistys: E-P Kennelpiiri

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Smilla AVO1 90,58

Smilla i sin första tävling
Smilla ensimmäisessä kilpailussa
AVO1 90,58

Snart far jag på tävling utan moffa – Kohta lähden kilpailemaan ilman ukkia!

Smilla 30092015

Idag fick inte mamma komma med – tänään mamma ei saanut tulla mukaan.

Moffa har lovat och lovat nu hur länge som helst att jag också ska få åka och tävla som mamma My och jag gör mina läxor både på kvällarna och nätterna. Jag ger bättre skall än mamma My och nog hittar jag hararna också, men jag kan ju inte vara proffs från början…

Ukki on luvannut ja luvannut nyt pitkään että saisin lähteä kilpailemaan kuten Nuusku mamma ja teen läksyt iltaisin ja öisin. Metsässä annan parempaa ääntä kuin Nuusku mamma ja kyllä mä ne jänikset löydän, mutten voi olla ammattilainen ihan alusta…

 

Tuiskupolun Smilla Certifikat, Meccala Niiskuneiti ROP (BIR)

Imorse väckte moffa oss tidigt, trots att jag ville fortsätta att sova, jag gillar att sova lääänge på morgonen! Men det var bara att stiga upp och följa med på vad än han hade hittat på. Det visade sig att vi skulle till Storkyro på utställning för att jaga ett certifikat åt mig. Jag har ett från tidigare och behövde således två till för att uppnå titeln utställningschampion. Mamma My var anmäld till championklassen som moraliskt stöd, hon har ju alla sina
Läs mer

Certifikat – Sertti

Medan mamma ligger i sin BB låda och ammar min lillebror och vår placeringsvalp så har jag ( Tuiskupolun Smilla) haft det ganska tråkigt, förutom då jag fått vara med mina kompisar Molly och Tilde. Men idag tog moffa mig med till en utställning i Korsholm och där fick jag mitt första certifikat! De lär ska vara bra att ha och man behöver tre för att bli utställningschampion. När jag kom hem var jag så trött så jag orkade inte ställa upp för någon fotografering när matte bad om det. Bedömningen kommer på slutet på finska.

Sillä aikaa kun Nuusku äiti on ollut synnytyslaatikossaan imettämässä pikkuveljeäni ja sijoituspentuamme minulla (Tuiskupolun Smillalla) on ollut aika tylsää, paitsi silloin kun olen saanut viettää aikaa kavereitteni Mollyn ja Tilden kanssa. Tänään kuitenkin ukki vei minut näyttelyyn Mustasaareen missä sain ensimmäisen serttini. Niitä on kuulemma hyvä kerätä ja kun on saanut kolme niin saa muotovalion arvon. Kotiin tulessani olin niin väsynyt etten jaksanut poseerata mammalle joka halusi ottaa valokuvia. Arvostelu oli seuraavanlainen:

Mittasuhteeltaan erinomainen narttu jolla oikea ilmeinen kaunis pää. Hyvät korvat, sopivan vahva raajaluusto. Hyvät käpälät. Hyvä karkea karvapeite, oikea väritys, luonne miellyttävä. Hyvä hännän asento liikkuessa.

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Meccala Niiskuneiti

Meccala Niiskuneiti

Tuiskupolun Smillas certifikat 6.6.2015

Tuiskupolun Smillas
certifikat 6.6.2015

Lång utfärd – Pitkä retki ERI SA PN2 Öppen klass / Avoin luokka Tohmajärvi

I lördags tog moffa med mig (Smilla) på en lång, lång utfärd ända till Norra Karelen på något som han kallade utställning och som är lite som en misstävling. Det är en domare som bedömer hur man ser ut och trots att man skulle vara helt ensam i sin klass behöver det inte mena att att man automatiskt skulle belönas med ett certifikat. Så mycket har jag förstått att det är viktigt att få tre certifikat eftersom man då kröns till utställningschampion och det är väldigt viktigt att vara både utställningschampion och drev/brukschampion.

Jag har trott att dessa certifikat skulle gå att äta, men eftersom jag nu inte fick annat än ett reservcertifikat som ser precis likadant ut som mamma My’s så antar jag att de inte är ätbara :(. Vi steg upp och for halv 4, kom fram kl. 10 och då spöregnade det. Det blev inte vår tur förrän ca 13.30 och jag hamnade i ringen mittemellan två som var lite stadigare än mig. Ni får läsa domarens utlåtande på finska på slutet. Vi kom hem ca 20.30 och då hade vi kört 1308 km vilket jag tyckte var jätte, jättelångt! Mamma My fick vara hemma och ta det lugnt eftersom det börjar bli under en månad tills jag blir storasyster!

Smilla SA 2 Tohmajärvi Smilla SA Tohmajärvi

Lauantaina ukki vei minut (Smillan) pitkälle, pitkälle retkelle Pohjois Karjalaan, Tohmajärjevelle sellaiselle paikalle mitä hän kutsuu näyttelyksi. Se oli vähän kuin missikisat missä tuomari arvostelee ulkomuotosi ja vaikka olisit ihan yksin luokassasi ei tarkoita sitä että tuomari automaattisesti palkitsee sertifikaatilla. Nin paljon olen ymmärtänyt että kolme sertifikaattia pitää saada jolloin kruunataan muotovalioksi ja se on tärkeetä, koska on tärkeetä olla sekä muoto- että käyttövalio.

Itse olen elännyt siinä uskossa että sertifikaatit on jotain syötävää mutta kun varasertti ei ollut syötävä ja se on ihan samannäköinen kuin Nuusku äidin sertit niin tuskinpa nekään ovat syötäviä. :(. Noustiin ja lähdettiin puoli neljältä ja oltiin perillä kaatosateessa klo 10 ja meidän kehä ei alkanut kun vasta 13.30 ja siinä jouduin kahden vankemman koiran kesken. Tultiin kotiin n 20.30 ja olimme ajaneet 1308 ja se oli minusta pitkä, pitkä matka. Nuusku äiti sai olla kotona rauhassa kun alkaa olemaan alle kuukauden kunnes minusta tulee isosisko

Tuomarin arvostelut:

Kesiruskea, keskikokoinen, mittasuht. oikea, hieman kevyt tyyppinen. Kaunispiirteinen pää, kauniisti kiertävät korvat, Tiivis runko. Vielä hieman jyrkkä vatsaviiva. Hyvät kulmaukset. Pitkä karkea karva. Tyylikäs liike. Terhakka luonne.

Rådgivning, säsongsammandrag – neuvola, kauden yhteenveto

Idag har mamma My varit till på ultraljud till rådgivningen och där såg man att hon kommer att få åtminstone tre bebisar! Så jag kommer att bli storasyster i slutet av maj om allt går bra! 🙂

Meccala Niiskuneiti och Knebergets Theodore Tiger

Samtidigt har det varit tid för olika föreningar att avsluta sina säsonger och mamma My har premierats av SÖK för att hon under säsongen blivit brukschampion inom DRAJ samt utställningschampion. I FM fick hon pokalen för bästa sökande hund. Inom Finska Bassetföreningen blev hon i år igen vinnande drivande hund och inom tävlingen för att bli den bästa vinnande basseten kom hon på andra plats! Jag får bara titta på och vara avundsjuk… Men jag ska nu få börja åka på missutställningar! Jag skulle bara behöva börja träna lite nu då!

Nuusku äiti on tänään käynyt äitiysneuvolassa missä on katsottu ultralla mikäli hänelle on tulossa pikku vauvoja. Nähtiin että siellä on ainakin kolme joten minusta on tulossa isosisko toukokuun loppupuolella mikäli kaikki menee hyvin! 🙂

Meccala Niiskuneiti och Knebergets Theodore Tiger

Tähän aikaan vuodesta monet seurat ovat vetäneet mennyt kausi yhteen ja SÖK palkitsi Nuuskun siitä että hänestä on kauden aikana tullut käyttövalio DRAJ:n puolelta sekä muotovalio. SM kisoista hänet palkittiin parhaana hakevana koirana. Suomen Bassetkerhossa hän oli jälleen voitokkain ajava koira ja voitoikkaimassa koira kilpailussa hän sijoittui toisella sijalla. Minä saan vain kateellisena katsella vieressä… Mutta minä saan nyt kuulemma ruveta kulkemaan missikisoissa, täytyy nyt vain alkaa vähän harjoittelemaan!

My's säsong 2014-2015

My’s säsong 2014-2015

My rådgivning

My rådgivning
Nuusku neuvolassa

Drip Drop

Igår var alla runt omkring mig upprymda och mamma luktade konstigt där bak. Det verkade som om något som moffa och matte väntat på VÄÄÄLDIGT länge hade inträffat, nämligen att det som är så naturligt för oss hade börjat för mamma My, nämligen löptiden.

Eilen kaikki ympärilläni oli vallaton suhina ja Nuusku mamma haisi kummalliselta takapuolesta. Vaikutti siltä että jotain mitä ukki ja mamma olivat odottaneet EEERITTÄIN kauan oli tapahtunut, nimittäin, se joka on niin luonnollista meille oli alkanut Nuusku äidille, eli juoksu.

solig skogsdag 039 solig skogsdag 045 solig skogsdag 071 solig skogsdag 072 solig skogsdag 074 solig skogsdag 083 solig skogsdag 087

”Koppeldrev – Koppeliajot”

Äntligen fick jag, Smilla, följa med på träning och vi hade ett litet sk. ”Koppeldrev” som vi bretagnebassetar är avlade för. Vi var dock bara tre hundar, jag, mamma My och vår halv syster finska stövaren Kiira som bara pratar finska. Trots att hon bara prata finska så går det bra för vi är ju tvåspråkiga och i skogen så pratar vi ju samma språk när vi följer haren. Mamma My är ju hon som Googlar upp hararna och efter ca 40 minuter så hade sökmaskinen hennes hittat en och vi kunde börja driva. Det var trevligt att driva och ge fart åt den och vi var över till Östermark och hälsade på där mellan varven, men mitt i allt, efter att vi sprungit ca 15 km så satte den fart längs med Haapikangasvägen i 15-20 km i timmen och vi var naturligtvis fokuserade att följa efter och mitt i allt så var vi på en väldigt stor asfalterad väg där jag aldrig varit förr och där körde ENORMA bilar som moffa sedan kallade för långtradare. De kom från båda hållen och vi stod mitt på vägen och haren hade förstås smitit över till andra sidan. Men moffa kom farande i sin racerbil och stoppade långtradarna och räddade oss från att hamna under dem! Den här gången var det nog Ultrapoint GPS pejlarna som räddade livet på oss!

Min bror Elvis har också fått vara ute i skogen och han har hittat någon konstig hare som moffa säger är en ”hybrid”hare – en korsning mellan en fälthare och en skogshare. Men den är väldigt stor och ståtlig och Elvis husse har gjort väldigt fina filéer av dem. Elvis har en kompis hemma som de kallar till katt, den använder han till huvudkudde. Jag skulle också kunna tänka mig att ha en katt till huvudkudde eftersom det ser så skönt ut!

Viihdoin minäkin, Smilla, pääsin  mukaan harjoituksiin metsään ja meillä oli pienet ns ”Koppeliajot” mihin me bretagnebassetit ollaan jalostettu. Meitä oli kuitenkin vain kolme koiraa, minä, Nuusku äiti ja puolisiskomme Kiira joka on suomenajokoira. Kiira puhuu ainoastaan suomea mutta se ei meitä haittaa koska mehän ollaan kaksikielisiä ja metsässä meillä on yhteinen kieli jänistä seuratessa. Nuusku äiti on se joka Googlettaa missä jänis piileskelee ja n 40 minuutin jälkeen hakukone sai jäniksen ylös ja ajoi alkoi. Oli mukavaa antaa kyytiä jänikselle ja välillä käytiin Teuvan puolella mutta kun oltiin juossut n. 15 km se yhtäkkiä ryntäsi kovaa vauhtia (n. 15-20 km/h) Haapikankaantietä pitkin ja me seurattiin keskittyneenä sitä. Yhtäkkiä oltiin todella isolla tiellä, en ole koskaa ollut noin isolla tiellä ja siellä ajoi TODELLA isoja autoja. Ukki sanoi niitä täysperävaunurekoiksi ja nuppirekoiksi. Ne tulivat molemmista suunnista ja me oltiin keskellä tietä ja jänis oli tietenkin livahtanut yli tien. Onneksi ukki tuli pelastamaan meitä ralliautollaan ja pysähti rekat ja otti meidät turallisesti kyytiin. Tällä kertaa Ultrapoint GPS tutkat pelastivat kyllä meidän henget!

Elvis veli on myös päässyt metsään ja hän on löytänyt erikoisen jäniksen jonka ukki kutsuu ”hybriidijänikseksi” – risteys rusakon ja metsäjäniksen välissä. Se oli kuitenkin iso ja Elviksen isäntä on saanut siitä isot filéet ja hienot lihapalat. Elviksella on kaveri kotona mitä he sanovat kissaksi jonka hän käyttää päätyynyksi. Minusta olisi kivaa pitää kissaa kotona koska se näyttää mukavalta päätyynyltä!.

Elvis hare säsong 2

Elvis hybridhare – Elviksen hybriidijänis foto – kuva: Patric Forsström

Ultrapoint

Den här räddade oss – Tämä pelasti meidät

Elvis harfilér / filéet Patric Forsström

Elvis harfilér / filéet
foto/kuva: Patric Forsström

Tuiskupolun Elvis med katten Tuiskupolun Elvis kissan kanssa foto/kuva: Patric Forsström

Tuiskupolun Elvis med katten
Tuiskupolun Elvis kissan
kanssa
foto/kuva: Patric Forsström

http://dogps.ota.bz/up/DoGPSmap.aspx?pmc=FX4qm2e0inb2u2hhvl0k453ul490666702&sid=tTKHjjRxqTWuypeDdOZeUQ2

koppeliajot 047

Moffa pratar i telefon medan vi rusar iväg upp på väg 67 Ukki puhuu puhelimessa sillä aikaa kun me ryntäämme 67lle