Igår (7.10.2015) kom så dagen som jag så har väntat på som solens uppgång! Moffa tog mig (Tuiskupolun Smilla) med till skogen för att jag skulle få avlägga mitt första prov i hardrev! Jag har tränat flitigt och gjort mina läxor samt repeterat dem nattetid. Moffa har fört mig, mamma My och stövaren Kiira till skolan, dvs skogen och där har vi tränat och åter tränat. Mamma My har visat oss hur vi ska göra, men nu vet vi nog själva också och har hittat på egna knep för att reda ut tappt. I den här sporten är det som i alla andra sporter, det är träning och åter träning som gäller, man lär sig inget av att ligga hemma på soffan och gosa. Dessutom är det mycket roligare att vara ute i skogen och springa!

Morgonen var kall och marken krispig och jag behövde inte ta någon lång runda innan jag kände vittring av haren vid sidan av vägen så då var det bara att hoppa in till skogen och jaga upp haren från dess gömställe. Det som jag inte riktigt visste var att man inte fick jaga hur länge som helst som vi brukar göra när vi tränar, så det var lite av en besvikelse när moffa ropade åt mig att komma till honom redan efter två timmar. Men domarna som var med och lyssnade och räknade mina skallminuter fick ihop 110 minuter av 120 möjliga och det är jag nöjd med. Med egenskapspoängen blev resultatet 90,58 och de kan ni se längst nere på sidan. Mamma My var väldigt stött hela dagen och kvällen och hon visade minsann att hon inte godkänner sådan här behandling, inte ens svansen rörde sig på henne och hon låg och surade i ett rum för sig själv. Hon fick dock åka till skogen idag medan jag lämnade hemma.

Eilen (7.10.2015) tuli sitten viihdoin ja viimein se päivä mitä olen odottanut kuin kuuta nousten! Ukki vei minut (Tuiskupolun Smillan)metsään jotta saisin suorittaa ensimmäistä ajokokettani jänisajossa! Olen harjoitellut ahkerasti ja tehnyt läksyjäni sekä kerranut niitä öisin. Ukki on vienyt minua, Nuusku äitiä ja suomenajokoiraa Kiiraa kouluun, eli metsään ja siellä olemme harjoitelleet ja jälleen harjoitelleet. Nuusku äiti on näyttänyt meille miten homma tehdään, mutta nyt tiedetään kyllä itsekin ja olemme löytäneet omia keinoja selvittää esim. Hukkia. Tässä urheilulajissa on kuten kaikissa muissa lajeissa, ei auta muuta kuin harjoittelua ja jälleen harjoittelua, ei sitä kotisohvalla opi mitään kun siellä makaa nauttien takanlämmöstä! Sitä paitsi on paljon hauskempaa olla juoksemassa ulkona metsässä!

Aamu oli kylmä ja maa kuurassa enkä tarvinnut ottaa pitkää kierrosta ennenkuin tunsin jänisken hajun tienvarresta joten ei muuta kuin hyppäsin metsään ja ajoin sen ylös makuupaikaltaan. Siitä en ollut oikein tietoinen ettei saa ajaa niin kauan kuin haluaa, joten olin hieman pettynyt kun ukki huusi minut kesken ajon jo kahden tunnin jälkeen pois. Mutta tuomarit jotka olivat mukana laskemassa haukkuminuutit sai 110 minuuttia 120sta kasaan ja siihen olen tyytyväinen. Ominaisuuspisteiden kanssa tulos oli 90,58 ja niitä voitte nähdä sivun lopussa. Nuusku äiti oli hyvin loukkaantunut koko päivän ja illan ja hän näytti todella ettei hän hyväksy tälläistä kohtelua, ei edes häntä heilunut ja hän makasi mutruneena yhdessä huoneessa yksinään. Hän sai kuitenkin lähteä metsään tänään kun minä jäin kotiin.

Sök/Haku: 5.00   Upptagningsförmåga/Ylösottokyky: 5.00 Drevsäkerhet/Ajovarmuus: 4.00 Skall/Haukku: 4.00 Skallets natur/Haukun luonne ja vaihtelevaisuus 4.00 Samarbetsförmåga/Tottelevaisuus: 5:00 Helhetsintryck/Kokonaisvaikutelma: 4:00

Drevpoäng/ajopisteet: 59.58   Egenskapspoäng/Ominaisuuspisteet: 31.00

Kokeen tapahtumat: Loistava, liikkuva laajahakuinen koira. Nopea ylösotto herättelemättä. Sujuva, hyvä ajo jopa tiellä. Kaksiääninen kuuluva ja kertova. Koira kutsumalla pois. Hyvä metsästyskoira. MI= 4/3

Ylituomari Arto Saarenpää Järjestävä yhdistys: E-P Kennelpiiri

Tuiskupolun Smilla

Smilla i sin första tävling
Smilla ensimmäisessä kilpailussa
AVO1 90,58