Det har varit en väldigt spännande och upphetsande vecka för mig, Smilla. I tisdags kom nämligen min pojkvän hit på besök och inför besöket hade jag gjort mig fin, kammat håret, lockat håret samt tagit fram den bästa parfymen jag bara hade att bjuda på. Vi hade dock så många åskådare som min pojkvän var lite blyg inför, jag har ju nog lätt för att bli bekant med alla, dessutom var det bara pojkvännens husse som var med. Vi ville ju göra allting i vår takt och en gång blev det väldigt besvärligt för pojkvännen så efter det så hjälpte det inte än hur jag ställde mig, bönade och bad, utan då ville han bara vila. Moffa och matte lyste med en stark ficklampa för att se hur mycket vätska som kommit på golvet. Moffa och jag for till honom på återbesök onsdag och torsdag, utan att få önskat resultat. Då började moffa fundera på om allt stod rätt till så vi var på blodprov till Nurmo i fredags ifall det skulle bli aktuellt med provrörsbefruktning inkommande måndag. Men vi bestämde oss för en träff till idag lördag och pojkvännen kom åter på besök. Nu var min parfym ännu bättre och vi var båda vid det här laget van vid att ha publik så det lyckades lite bättre. Matte var i jobb så jag hade så mycket att berätta för henne när hon kom hem så hon tänkte inte slippa över tröskeln heller. Fast nog såg hon ju att jag gick lite bredbent… Så nu är det i någon annans händer 👐 om vi får några småttingar 🐶🐕. Mamma My har varit ängslig och inte riktigt vetat hur hon ska förhålla sig till det hela.

Minulla, Smillalla, on ollut erittäin jännittävä ja kiehtova viikko. Tiistaina poikaystäväni tuli nimittäin kylään ja olin kammannut hiukseni, kiharat olivat kiharoitu ja olin laittanut parhaan hajuveteni mitä pystyin tarjoamaan. Meillä oli kuitenkin niin paljon yleisöä että poikaystävääni ujotti vähän, minunhan piti vain tutustua poikaystäväni isään, ja minullahan on helppo tulla tutuksi kaikkien kanssa. Mehän haluttiin tehdä kaikki omaan tahtiin ja kerran kävin vähän nolosti poikaystävälle ja sen jälkeen hän halusi vain levätä, joten sen jälkeen ei auttanut vaikka kuinka asettelin itsestäni ja pyysin häntä mukaan. Ukki ja mamma katseli voimakkaalla taskulampulla, paljonko siemeniä olisi mennyt lattialle… Joten ukki ja minä lähdettiin hänen luokseen sitten keskiviikkona ja torstaina, palaamatta kotiin ilman toivottua tulosta. Silloin ukki alkoi miettimään mikäli kaikki on kuten pitää olla ja alkoi pohtimaan keinosiemennystä, joten käytiin Nurmolla verikokeissa perjantaina joten voitaisiin tehdä keinosiemennystä tulevana maanantaina. Päätettiin kuitenkin yrittää vielä kerran luonnollisesti ja nyt laitoin niin hyvää hajuvettä kun vain pystyin ja tässä vaiheessa olimme jo tottuneet yleisöön joten tänään onnistui vähän paremmin. Nyt on sitten jonkun toisen käsissä 👐mikäli meille tulee yhtään pikkuisia 🐶🐕. Mamma oli töissä tänään ja minulla oli niin paljon kerrottavaa hänelle kun tuli kotiin ettei meinannut päästä kynnyksen yli, vaikka kyllä hän näki että kävelin vähän leveä jalkaisin. Nuusku äiti ei ole oikein tiennyt miten suhtautua tähän asiaan.