SA,VSP,SERT,MVA,CACIB

Tuiskupolun SmillaJust nu ligger jag ihopkurad i min korg i bilen på väg från Kajana där det varit en internationell utställning. Moffa tyckte att vi skulle köra de 450 km en väg för att se om det skulle gå att få det där tredje certifikatet så att jag skulle bli utställningschampion. Sagt och gjort, vi startade 5.15 imorse och for via Jurva för att hämta en chaufför till eftersom matte är dålig på att sitta i bilen en hel dag.

För att göra det hela kort så blev resultatet som rubriken säger, jag fick mitt certifikat och blev utställningschampion och eftersom det var en internationell utställning och jag fick CACIB. För att man ska bli internationell utställningschampion krävs fyra cacib från minst tre olika länder.

Över julen är det ju julfrid i skogen så vi har inte varit till skogen så mycket och så har vi haft julfrämmande. Vår kusin Sandra har varit hos oss och det har varit väldigt trevligt! Nu gäller det att ta itu med det sista vinnar1 resultat i drevtävlingarna före säsongen är slut! God fortsättning på det nya året ute i stug- och mark!

Juuri nyt makaan käärittynä korissani autossa matkalla Kajaanista missä on ollut kansainvälinen näyttely. Ukki oli sitä mieltä että lähdetään ajamaan ne 450 km yhteen suuntaan koska  niitä serttejä ei tuoda kotiin mikäli niitä ei lähdetä hakemaan, ja kun oli vain yksi joka puuttui jotta minusta tulisi muotovalio. Joten lähdettiin aamulla 5.15 ajamaan Jurvan kautta hakemaan toista kuskia koska mammaa ei oikein pysty istumaan koko päivää autossa.

Tehdäkseen koko asia lyhyeksi niin otsikko kertoo kaiken, sain serttini ja minusta tuli muotovalio ja oli kansainvälinen näyttely ja sain CACIB. Jotta tulisi kansainvälisiksi muotovalioksi täytyy olla neljä CACIB:ia kolmesta eri maista.

Joulun aikana on ollut joulunrauhaa metsässä joten emme ole juuri käyneet siellä ja meillä on myös ollut jouluvieras. Serkumme Sandra on ollut meillä viettämässä joulua ja se on ollut todella mukavaa! Nyt on käärittävä hihat ylös mikäli meinaa saavuttaa viimeisen VOI1 tuloksen dreeverikisoista ennenkuin tämä sesonki päättyy. Oikein hyvää jatkunutta vuotta teille kaikille majoissa ja metsikössä!

 

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla syö makkaraa – äter korv

Tuiskupolun Smilla

Äntligen! ÖppenKL1 90,58 på första försöket. Viihdoin! AVO1 90,58 eka yrityksellä.

Igår (7.10.2015) kom så dagen som jag så har väntat på som solens uppgång! Moffa tog mig (Tuiskupolun Smilla) med till skogen för att jag skulle få avlägga mitt första prov i hardrev! Jag har tränat flitigt och gjort mina läxor samt repeterat dem nattetid. Moffa har fört mig, mamma My och stövaren Kiira till skolan, dvs skogen och där har vi tränat och åter tränat. Mamma My har visat oss hur vi ska göra, men nu vet vi nog själva också och har hittat på egna knep för att reda ut tappt. I den här sporten är det som i alla andra sporter, det är träning och åter träning som gäller, man lär sig inget av att ligga hemma på soffan och gosa. Dessutom är det mycket roligare att vara ute i skogen och springa!

Morgonen var kall och marken krispig och jag behövde inte ta någon lång runda innan jag kände vittring av haren vid sidan av vägen så då var det bara att hoppa in till skogen och jaga upp haren från dess gömställe. Det som jag inte riktigt visste var att man inte fick jaga hur länge som helst som vi brukar göra när vi tränar, så det var lite av en besvikelse när moffa ropade åt mig att komma till honom redan efter två timmar. Men domarna som var med och lyssnade och räknade mina skallminuter fick ihop 110 minuter av 120 möjliga och det är jag nöjd med. Med egenskapspoängen blev resultatet 90,58 och de kan ni se längst nere på sidan. Mamma My var väldigt stött hela dagen och kvällen och hon visade minsann att hon inte godkänner sådan här behandling, inte ens svansen rörde sig på henne och hon låg och surade i ett rum för sig själv. Hon fick dock åka till skogen idag medan jag lämnade hemma.

Eilen (7.10.2015) tuli sitten viihdoin ja viimein se päivä mitä olen odottanut kuin kuuta nousten! Ukki vei minut (Tuiskupolun Smillan)metsään jotta saisin suorittaa ensimmäistä ajokokettani jänisajossa! Olen harjoitellut ahkerasti ja tehnyt läksyjäni sekä kerranut niitä öisin. Ukki on vienyt minua, Nuusku äitiä ja suomenajokoiraa Kiiraa kouluun, eli metsään ja siellä olemme harjoitelleet ja jälleen harjoitelleet. Nuusku äiti on näyttänyt meille miten homma tehdään, mutta nyt tiedetään kyllä itsekin ja olemme löytäneet omia keinoja selvittää esim. Hukkia. Tässä urheilulajissa on kuten kaikissa muissa lajeissa, ei auta muuta kuin harjoittelua ja jälleen harjoittelua, ei sitä kotisohvalla opi mitään kun siellä makaa nauttien takanlämmöstä! Sitä paitsi on paljon hauskempaa olla juoksemassa ulkona metsässä!

Aamu oli kylmä ja maa kuurassa enkä tarvinnut ottaa pitkää kierrosta ennenkuin tunsin jänisken hajun tienvarresta joten ei muuta kuin hyppäsin metsään ja ajoin sen ylös makuupaikaltaan. Siitä en ollut oikein tietoinen ettei saa ajaa niin kauan kuin haluaa, joten olin hieman pettynyt kun ukki huusi minut kesken ajon jo kahden tunnin jälkeen pois. Mutta tuomarit jotka olivat mukana laskemassa haukkuminuutit sai 110 minuuttia 120sta kasaan ja siihen olen tyytyväinen. Ominaisuuspisteiden kanssa tulos oli 90,58 ja niitä voitte nähdä sivun lopussa. Nuusku äiti oli hyvin loukkaantunut koko päivän ja illan ja hän näytti todella ettei hän hyväksy tälläistä kohtelua, ei edes häntä heilunut ja hän makasi mutruneena yhdessä huoneessa yksinään. Hän sai kuitenkin lähteä metsään tänään kun minä jäin kotiin.

Sök/Haku: 5.00   Upptagningsförmåga/Ylösottokyky: 5.00 Drevsäkerhet/Ajovarmuus: 4.00 Skall/Haukku: 4.00 Skallets natur/Haukun luonne ja vaihtelevaisuus 4.00 Samarbetsförmåga/Tottelevaisuus: 5:00 Helhetsintryck/Kokonaisvaikutelma: 4:00

Drevpoäng/ajopisteet: 59.58   Egenskapspoäng/Ominaisuuspisteet: 31.00

Kokeen tapahtumat: Loistava, liikkuva laajahakuinen koira. Nopea ylösotto herättelemättä. Sujuva, hyvä ajo jopa tiellä. Kaksiääninen kuuluva ja kertova. Koira kutsumalla pois. Hyvä metsästyskoira. MI= 4/3

Ylituomari Arto Saarenpää Järjestävä yhdistys: E-P Kennelpiiri

Tuiskupolun Smilla

Tuiskupolun Smilla

Smilla AVO1 90,58

Smilla i sin första tävling
Smilla ensimmäisessä kilpailussa
AVO1 90,58

Tuiskupolun Smilla Certifikat, Meccala Niiskuneiti ROP (BIR)

Imorse väckte moffa oss tidigt, trots att jag ville fortsätta att sova, jag gillar att sova lääänge på morgonen! Men det var bara att stiga upp och följa med på vad än han hade hittat på. Det visade sig att vi skulle till Storkyro på utställning för att jaga ett certifikat åt mig. Jag har ett från tidigare och behövde således två till för att uppnå titeln utställningschampion. Mamma My var anmäld till championklassen som moraliskt stöd, hon har ju alla sina
Läs mer

Drip Drop

Igår var alla runt omkring mig upprymda och mamma luktade konstigt där bak. Det verkade som om något som moffa och matte väntat på VÄÄÄLDIGT länge hade inträffat, nämligen att det som är så naturligt för oss hade börjat för mamma My, nämligen löptiden.

Eilen kaikki ympärilläni oli vallaton suhina ja Nuusku mamma haisi kummalliselta takapuolesta. Vaikutti siltä että jotain mitä ukki ja mamma olivat odottaneet EEERITTÄIN kauan oli tapahtunut, nimittäin, se joka on niin luonnollista meille oli alkanut Nuusku äidille, eli juoksu.

solig skogsdag 039 solig skogsdag 045 solig skogsdag 071 solig skogsdag 072 solig skogsdag 074 solig skogsdag 083 solig skogsdag 087

”Koppeldrev – Koppeliajot”

Äntligen fick jag, Smilla, följa med på träning och vi hade ett litet sk. ”Koppeldrev” som vi bretagnebassetar är avlade för. Vi var dock bara tre hundar, jag, mamma My och vår halv syster finska stövaren Kiira som bara pratar finska. Trots att hon bara prata finska så går det bra för vi är ju tvåspråkiga och i skogen så pratar vi ju samma språk när vi följer haren. Mamma My är ju hon som Googlar upp hararna och efter ca 40 minuter så hade sökmaskinen hennes hittat en och vi kunde börja driva. Det var trevligt att driva och ge fart åt den och vi var över till Östermark och hälsade på där mellan varven, men mitt i allt, efter att vi sprungit ca 15 km så satte den fart längs med Haapikangasvägen i 15-20 km i timmen och vi var naturligtvis fokuserade att följa efter och mitt i allt så var vi på en väldigt stor asfalterad väg där jag aldrig varit förr och där körde ENORMA bilar som moffa sedan kallade för långtradare. De kom från båda hållen och vi stod mitt på vägen och haren hade förstås smitit över till andra sidan. Men moffa kom farande i sin racerbil och stoppade långtradarna och räddade oss från att hamna under dem! Den här gången var det nog Ultrapoint GPS pejlarna som räddade livet på oss!

Min bror Elvis har också fått vara ute i skogen och han har hittat någon konstig hare som moffa säger är en ”hybrid”hare – en korsning mellan en fälthare och en skogshare. Men den är väldigt stor och ståtlig och Elvis husse har gjort väldigt fina filéer av dem. Elvis har en kompis hemma som de kallar till katt, den använder han till huvudkudde. Jag skulle också kunna tänka mig att ha en katt till huvudkudde eftersom det ser så skönt ut!

Viihdoin minäkin, Smilla, pääsin  mukaan harjoituksiin metsään ja meillä oli pienet ns ”Koppeliajot” mihin me bretagnebassetit ollaan jalostettu. Meitä oli kuitenkin vain kolme koiraa, minä, Nuusku äiti ja puolisiskomme Kiira joka on suomenajokoira. Kiira puhuu ainoastaan suomea mutta se ei meitä haittaa koska mehän ollaan kaksikielisiä ja metsässä meillä on yhteinen kieli jänistä seuratessa. Nuusku äiti on se joka Googlettaa missä jänis piileskelee ja n 40 minuutin jälkeen hakukone sai jäniksen ylös ja ajoi alkoi. Oli mukavaa antaa kyytiä jänikselle ja välillä käytiin Teuvan puolella mutta kun oltiin juossut n. 15 km se yhtäkkiä ryntäsi kovaa vauhtia (n. 15-20 km/h) Haapikankaantietä pitkin ja me seurattiin keskittyneenä sitä. Yhtäkkiä oltiin todella isolla tiellä, en ole koskaa ollut noin isolla tiellä ja siellä ajoi TODELLA isoja autoja. Ukki sanoi niitä täysperävaunurekoiksi ja nuppirekoiksi. Ne tulivat molemmista suunnista ja me oltiin keskellä tietä ja jänis oli tietenkin livahtanut yli tien. Onneksi ukki tuli pelastamaan meitä ralliautollaan ja pysähti rekat ja otti meidät turallisesti kyytiin. Tällä kertaa Ultrapoint GPS tutkat pelastivat kyllä meidän henget!

Elvis veli on myös päässyt metsään ja hän on löytänyt erikoisen jäniksen jonka ukki kutsuu ”hybriidijänikseksi” – risteys rusakon ja metsäjäniksen välissä. Se oli kuitenkin iso ja Elviksen isäntä on saanut siitä isot filéet ja hienot lihapalat. Elviksella on kaveri kotona mitä he sanovat kissaksi jonka hän käyttää päätyynyksi. Minusta olisi kivaa pitää kissaa kotona koska se näyttää mukavalta päätyynyltä!.

Elvis hare säsong 2

Elvis hybridhare – Elviksen hybriidijänis foto – kuva: Patric Forsström

Ultrapoint

Den här räddade oss – Tämä pelasti meidät

Elvis harfilér / filéet Patric Forsström

Elvis harfilér / filéet
foto/kuva: Patric Forsström

Tuiskupolun Elvis med katten Tuiskupolun Elvis kissan kanssa foto/kuva: Patric Forsström

Tuiskupolun Elvis med katten
Tuiskupolun Elvis kissan
kanssa
foto/kuva: Patric Forsström

http://dogps.ota.bz/up/DoGPSmap.aspx?pmc=FX4qm2e0inb2u2hhvl0k453ul490666702&sid=tTKHjjRxqTWuypeDdOZeUQ2

koppeliajot 047

Moffa pratar i telefon medan vi rusar iväg upp på väg 67 Ukki puhuu puhelimessa sillä aikaa kun me ryntäämme 67lle